Kirja-arvostelu: Kuinka hevonen toimii

Sain sähköpostiini mainoksen kirjasta nimeltä "Kuinka hevonen toimii" (Gillian Higgins ja Stephanie Martin). Sitä kuvattiin avaimena ymmärrykseen hevosen anatomiasta ja lihaksiston toiminnasta. Siinä mainittiin myös olevan käytännön vinkkejä ja harjoituksia sekä ohjeita siihen kuinka hevosen taipuisuutta ja liikkeitä kehitetään. On siis ehkä helppo ymmärtää, että kiinnostuin opuksesta heti.

Sain mahdollisuuden tutustua kirjaan tarkemmin ja jo ensi selailemalta tiesin, että olen saanut käsiini teoksen, johon tulen useasti palaamaan. Kirja alkaa kirjoittajan esittelyllä. Gillian Higgins on itse kilpaillut kenttäratsastuksessa ja on opiskellut hevosterapeutiksi. Higgins halusi tehdä kirjan, joka avaisi ymmärtämään hevosen liikkumista ja sitä mikä vaikuttaa lihaksistossa, luustossa ja rakenteessa mihinkin asiaan hevosen liikkeessä ja hypyssä. Hän hoitaa työkseen hevosia ja toivoo kirjan auttavan meitä omistajia ymmärtämään miksi ja miten hevosemme liikkuvat ja tekevät työtä niin kuin ne tekevät.

Kirjassa on esitetty äärimmäisen havainnollisesti hevosen lihaksisto ja luusto: ne on maalattu hevoseen. Kun tällaista maalattua hevosta on sitten kuvattu liikkumassa on nähtävissä miten erilaiset asennot ja liikkeet vaikuttavat mihinkin, minkä osan vartalosta tulee taipua, venyä tai kestää painoa, jotta hevonen voi mahdollisimman optimaalisesti suorittaa sen mitä siltä pyydetään. Näitä kuvia on todella havainnollista katsoa. Niistä ihan oikeasti oppii ymmärtämään niitä asioita, joita meistä jokainen on pohtinut aiemmin. Itselleni selvisi ainakin paljon hevosen rakenteesta sekä lihasten kiinnittymiskohdista sekä ihan nivelten rakenteestakin.

Kirja on jaettu osiin. Ensimmäinen on erittäin anatominen, siinä selitetään luuston rakenne sekä se tekniikka, johon hevosen liikkeet pohjautuvat. Seuraavassa osassa näytetään maalattujen hevosten avulla se miten hevonen hyppää, liikkuu muodossa ja miten se käyttää itseään eri askellajeissa.

Lisäksi kirjan lopussa on ohjeita siihen miten hevonen saadaan liikkeiltään irtonaisemmaksi ja siinä opastetaan jopa "Hevospilatekseen". Minä pidin kirjasta kovasti ja aion käyttää sitä hakuteoksena ja oppikirjana aina, kun minua joku asia mietityttää. Se mitä olisin toivonut enemmän on tekstiä siitä mitä mikäkin lihas tekee sekä lisää kuvia erilaisista hevosista esimerkiksi hyppäämässä tai suorittamassa koululiikkeitä, mielellään juuri niin, että niihinkin olisi maalattu nuo lihaksistot ja luustot. Mutta tällaisen tekeminen olisi tietenkin hankalaa. Ja ehkä se olisi tarpeetontakin, sillä uskon, että kun noiden kuvien avulla opettelee oikeasti ymmärtämään hevosen lihaksistoa ja luustoa niin voi arvioida ihan vaikka sitä omaakin hevostaan, valokuvasta tai liiikkeestä suoraan.

Loistokirja! Suosittelen ehdottomasti kaikille, jotka haluavat ymmärtää mitä ja miksi hevosessa liikkuessa tapahtuu. Uskon myös, että kirja auttaa meitä omistajia hoitamaan ja huoltamaan hevosiamme paremmiksi, liikkuvammiksi ja vetreämmiksi.

Kirjaa voi tilata seuraavasta yhteystiedosta sähköpostitse tai puhelimitse: 

Miia Jokinen

myyntiassistentti

Readme/DTD

045-1102164

m3@dtd.fi

Toimitus on nopeaa ja palvelu ystävällistä! Kirjan hinta on 35 euroa.

GinaTricot GP-mallisto nettikaupassa

Harmittelin pari viikkoa sitten, ettei ole mahdollisuutta katsastaa halpavaateketju GinaTricotin vain Boråsin GP-kisoissa myytyä mallistoa. Mutta kiitos nimettömäksi jääneen lukijani kommentin sain tietää, että mallistoa on nyt nettikaupassa. Tilasin sieltä nyt muutaman tuotteen, toivottavasti ne ovat sopivia. Ihan hyvännäköisiä ainakin, eikä kalliita. Halvan ystävä täällä hei!

Punaiset paholaiset

Kerroin muutama viikko sitten suru-uutisen sukkasaappaitteni tilanteesta; ne ovat hajonneet. Näin ollen minun tuli yhtäkkiä alkaa miettiä uusia saappaita eikä se sitten ollutkaan ihan helppoa. Hyviä vinkkejä tippui teiltä aktiivisilta lukijoilta ja vaikka minulla oli itsellänikin jo jotain himotuksen kohteita, sain niitä rutkasti lisää. Olin jo ihan turhautunut, kun ajattelin itseäni kiertämässä hevoskaupasta toiseen kokeilemassa erilaisia saappaita, kunnes sitten Charly-Sanna ratkaisi saapasongelmani kuin taikaiskusta.

Tämä ihana, kiltti ihminen toi minulle sovitettavaksi omat saappaansa, jotta saisin vähän varvastuntumaan kolmeen erilaiseen merkkiin, joista kaikki olivat minun "näitä saappaita pitää kokeilla uusia ostaessa" - listallani (olenhan ennenkin kertonut, että minulla on lista kaikkeen...). Ihastuin ihan todenteolla Tretornin Advance - saappaaisiin ja niiden todella huomiotaherättävään punaiseen väriin ja laitoin heti illalla Sannalle viestin, että ei minulla olisi mitään mahdollisuutta ostaa pois hyvään kotiin noita punaisia paholaisia. Ja seuraavana aamuna sain sitten viestin, että minä saan ostaa nuo räyheät, punaiset Malin - saappaat.

Tretorn lanseerasi jo vuosia sitten nuo Active - merkkiset saappaat ja ihastuin niihin oitis Malin Baryardin jalassa. Kävin niitä heti ensimmäisellä mahdollisella Ruotsin reissulla sovittamassa ja petyin, sillä en tykännyt polven alle tulevasta läpästä ollenkaan. Ehkä en ollut silloin vielä valmis jumppatossusappaaille? Nyt kuitenkin, kun sain vuosien jälkeen sovittaa saappaita uudestaan niin ei tuo läpykkä niin häiritsevä enää ollutkaan. Ehkä silmä on tottunut, ehkä tajusin vasta nyt miksi se on siinä. Läppä nimittäin peittää nuo kiristysnauhojen kiristystampin. Nauhat eivät jää rumasti roikkumaan vaan ne saa nätisti tuon läpän alle piiloon.

 

Olen nyt ratsastanut Malineilla (huomaatteko, minun saappaillani täytyy nähtävästi olla aina nimet...) jo useampaan kertaan ja täytyy sanoa, että ne ovat kyllä todella mukavat jalassa. Eivät tosin yhtä mukavat kuin sukkasaappaani, koska materiaali on kovempaa. Mutta, kun nauhat kiristää oikein tiukaksi tulee saappaasta erittäin hyvin istuva ja voin hyvin kuvitella, että niissä on yhtä mukava kävellä maastoradan jälkeen hevosta taluttaen takaisin talliin / trailerialueelle kuin sukkasaappaillakin. Believe me or not, minulle yksi tärkein kriteeri saapasasioissa on juurikin tuo, että niillä pitää olla mukava kävellä. Nimimerkillä ei enää ikinä sellaisia rakkoja jalkoihin mistä eräänä vuonna ratsastuskoulumestaruuksissa kärsin, kun erehdyin kävelemään tavallisilla saappaillani.

Tretorn- saappaat ovat mikrokuitua ja niiden sisäosa on nahkaa. Tuo päällinen ei siis mene miksikään, vaikka se kastuisi ja ilmeisesti se pitääkin jopa vähän vettä. En tiedä vielä, kokeilen jossain vaiheessa varmasti ihan vahingossa astumalla johonkin lätäkköön. Takana on vetoketju ja edessä nuo kiristysnyörit. Takana on lisäksi kaksi läppää, alempi läppä suojaa vetoketjua kannukselta, ylempi kai vain toimii ikään kuin lisävarmistuksena, että saapas pysyy kiinni, uskoisin. Kenkien pohjat ovat pehmeää kumia ja en ainakaan vielä ole huomannut, että lipsuisivat jalustimissa. Voisi ehkä jopa sanoa, että jalka pysyy paremmin jalustimessa. Pohjan kumi ei kuitenkaan ole koko jalan alla vaan holvikaaren kohdalla sitä ei ole, tällöin saapas taipuu lenkkarin tapaan mukavammin kävelessä, tai tämän ainakin uskoisin syyksi.

Tuo punainen väri on melko silmiinpistävä ja varsinkin kouluradalle minun tulee varmastikin miettiä hyvin tarkoin saappaiden valintaa. Muutenkin nuo punaiset saappaat ovat minun mielessäni vähän sama asia kuin punainen takki; pitää olla riittävän taitava käyttääkseen sellaista. Joten otankin tämän itselleni haasteena; Malin - nimityksen lisäksi kutsun saappaita motivaatiosaappaiksi. Minun on opeteltava ratsastamaan yhtä hyvin kuin mitä uudet, punaiset saappaani antavat olettaa. 

Kuin viisi marjaa

Vuodet vierii, mutta Brooke on aina samannäköinen peikko:

Maaliskuussa 2007. Kuva J. Hietala.

 Syyskuussa 2009. Kuva M. Heikkilä.

Maaliskuussa 2012. Kuva A. Verducci.

Laaksolla toukokuussa 2009. Kuva M. Hietanen.

Kotihallissa maaliskuussa 2012. Kuva A. Verducci.

Oikealta ohi?

Meillä oli sunnuntaina kauden ensimmäiset estekilpailut tallilla. Olimme neuvotelleet valmentajani kanssa ja todenneet, että meille olisi järkevämpää mennä rataharjoituksena tämänkertainen koitos. Olin siis ensin hommissa kilpailuissa ja niiden loputtua lähdin laittamaan Brookea valmiiksi. Edellisellä hyppykerralla, Markun kurssilla, minulla oli ongelmia saada Brooke kiinni esteiden jälkeen, joten päädyin tällä kertaa laittamaan suuhun viimekesäisen hyppykuolaimeni Wilkiesin: 

Laitoin sen niin, että poskihihna oli kiinni sisärenkaassa, mutta ohja vapaasti. Tällöin kuolain toimii ikään kuin Baucher, ollen hieman vahvempi kuin pelkkä nivelkuolain.

Verryttelin Brooken itsenäisesti ja se tuntui heti alussa kauhean herkältä kädelle. En kuitenkaan halunnut mennä vaihtamaan kuolainta vaan ajattelin, että kyllä se siitä tottuu ja rentoutuu. No, näin ei kuitenkaan tapahtunut. Brooke taisteli kättäni vastaan ja kaikki se mukava positiivinen paine, jonka olen saanut Micklemillä rakennettua oli taas poissa. Jäljellä vain hysteerisesti jokaiseen kädenliikkeeseen reagoiva hevonen. Lisäksi Brooke hyppäsi taas jostain syystä osan esteistä ihan oikealle. Välillä Brooke tekee tätä enkä ole onnistunut paikallistamaan syytä; onko se jäykkä jostain? Onko se kipeä jostain? Reagoiko se liian vahvaan kuolaimeen tällä tavalla? No, joka tapauksessa se ylireagoi kaikkeen ja hyppäsi vinoon.

Rata tehtiin minusta hieman reippaalla korkeudella näin kauden alkuun. Esteet olivat 110cm ja este numero 5 oli rouhea 120 cm okseri. Tehtävät olivat mukavia ja radalla ei varsinaisesti tullut kiire missään.

Brooke teki periaatteessa kaiken muun ihan ok, mutta sarjaesteellä 6a-6b se hyppäsi ensimmäisellä kerralla b-osan niin oikeasta reunasta, että olin itse jo ihan varma, että se ei sitä hyppää ja siitä syystä hyppy oli tämännäköinen:

Kuva A. Verducci.

 Sain aiheesta pyyhkeitä siitä, että en saa vetää ohjalla taaksepäin sarjan välissä, vaikka Brooke hakeekin oikealle vaan minun täytyy pystyä olemaan kädellä mukana. Kaadoin taaimman tolpan omalla jalallani, mutta jatkoin kuitenkin matkaa. Loppurata meni sitten ihan ok.

Taustaa: tasan kaksi vuotta sitten meillä oli vastaavanlainen rataharjoitus. Silloinkin meillä oli pysty - okseri sarjaeste juurikin tuossa täsmälleen samassa paikassa. Silloinkin Brooke hyppäsi sitä aivan oikeasta reunasta. Tai korjaan, se ei hypännyt sitä alkuun ollenkaan. Se oli niin oikeassa reunassa, että jouduin valehtelematta tekemään korjauslähestymisiä varmaan yli kymmenen ennen kuin ylipäätään pääsimme tuon kakkososan yli. Voi siis sanoa, että tämä historia painoi mukanamme tällä radalla melkoisesti. Arvasin heti, että meille tulee ongelmia tuolla b-osalla ja vaikka kuinka yritin kääntää Brookea uralta ajatellen sen asettuvan jopa ulospäin niin silti ajauduimme aivan oikeaan reunaan.

Vähän jo parempi hyppy, mutta edelleen melko oikealle laskeudutaan. Kuva A. Verducci.

Uskon, että Brookella tuossa paikassa oleviin esteisiin aiheuttaa ongelmia myös se, että se on talvikaudella aina melkoinen kuikula ja jännittää katsomopäädyssä istuvia ja liikkuvia ihmisiä. Luulen, että tämä jännitys siis vetää sitä tuonne oikeaan ja poispäin sieltä katsomosta. Mutta eipä silti, minun on saatava se suoraksi, pohkeiden väliin ja hyppäämään esteet keskeltä. Muuten tulee ongelmia radoilla, maastossa ainakin. Eli nyt pitää miettiä hyviä harjoituksia, joissa saan sen oikealla ulkoavulla pois uralta, kääntymään ja jatkamaan suoraan myös esteiden jälkeen.

En vaan saanut sitä keskeltä keskelle. Kuva A. Verducci.

Onneksi radalla oli muuten hyviä osuuksia. Tuo sarjaeste oli oikeastaan ainoa, jossa meillä oli ongelmia ja olen silti iloinen, että Brooke hyppäsi sen esteen joka kerta. Samoin mieltä ilahduttaa se, ettei minusta massiivinen 120 cm okseri tuntunut Brookea sen kummemmin kummastuttavan. Muutenkin sain kehuja sen muuttuneesta ulkonäöstä (parempaan suuntaan) sekä siitä, että se hyppää yleisesti paljon pyöreämmin isoja esteitä nykyään kuin mitä ennen. Se siis pystyy suorittamaan tuon kokoisen radan rennosti itseään käyttäen, jos kuski siis malttaa ja saa sen rentoutuneeksi. Jotain hyvää siis.

Mutta loppukaneettina: aina ei vaan voi onnistua. Nyt ollaan vähän alamäessä, toivottavasti taas kohta nousujohteisesti harmoniassa. Ja kuolaimet vaihtoon! Nivelellä mennään nyt sitten taas seuraavaksi.

Note to self:

1. Älä laita liian vahvoja kuolaimia! Parempi positiivinen paine kuin vihainen, vastaanhangoitteleva hevonen
2. Harjoittele hyppäämistä suoraan! Brooken jatkettava suoraan esteen jälkeen myös oikeassa kierroksessa!
3. Luota siihen, että Brooke hyppää ja ota harjasta kiinni, pöljä!
4. Muista ensi kerralla martingaali! (Uuups :)

Myydään

Brookekirppiksellä eli Bloppiksella myynnissä Soubiracin nahkasaappaat, fullcheek-kuolaimet, kahdesti kokeillut farkkuratsastushousut ja piparkakkusuitset. Tulossa myyntiin mm. ruskea full-kokoinen martingaali. Katso täältä ja osta halvalla KLIK.

Synttäritarjous!

1Hevosvoima.com täyttää 2 vuotta! Synttäreiden kunniaksi tarjouksessa kaikki suosituimmat tuotteet: Suppleaze Gold, Mobileaze ja Thermatex! Näistä kaikista 22 % alennusta! Myös Leather Therapy - tuotteissa alennuksia. Synttärikamppanja on voimassa 4.3. - 6.3. Nyt kannattaa siis tilata nivelvalmisteita ja laadukkaita loimia sekä ihania nahanhoitotuotteita!

Onnea on...

... hyvä blogiystävä, jolla

1. on samankokoinen jalka

2. lainaa saappaitaan kokeiltavaksi

3. ja vielä kaikenlisäksi tuo ne tallille

Kiitos Charly-Sanna! Milloin haluat Micklemit lainaan vastapalvelukseksi :)

Kuvissa esiintyy Bocajit, Pioneerit ja Tretornit.

Sallitut Micklemit

Ajattelin näin kisakauden kynnyksellä selvittää Mickelmien sallittuuden Suomen alue- ja kansallisissa kilpailuissa. Koulukilpailujen suhteen tilanne on helppo, Mickelmit löytyy koulusääntöjen liitteestä  ja ne ovat juurikin ne Multibridlet, jotka minulla on. Suomen säännöt noudattelevat FEI:n sääntöjä ja siellä olevasta kuvasta näkee, että sallittu muoto on nimenomaan tuo multibridle, jossa on rengas turparemmin päällä. Ei siis ole tarvetta ostaa kilpailuihin erikseen sitä Competition modelia, ellei nyt sitten välttämättä sellaista ulkonäkösyistä halua.

Kun en onnistunut löytämään este- ja kenttäsäännöistä mainintaa Micklemeistä sekä erityisesti siitä ovatko ne sallitut käyttää klipsien kanssa tai hackamoremuodossa niin päädyin laittamaan sähköpostia ympäri Suomen jaostojen sääntövastaavia. Tavoilleni uskollisena laitoin mukaan kuvia ja spesifejä kysymyksiä, mutta niihin ei osattu suoraan vastata. Onneksi sitten kansainvälisesti kokenut toimihenkilömme, stewardimme, useiden kilpailujen johtaja sekä sääntöasiantuntija Kaija B osasi antaa minulle tyhjentävän vastauksen. Häneltä sain siis mustaa valkoisella ja varmistui seuraava: 

Estekilpailuissa ja kenttäratsastuksen este- ja maasto-osioissa sallittuja suitsituksia ovat seuraavat: 

Micklem-suitset yhdistettynä estekilpailuissa sallittuihin kuolaimiin. Klipsit kuolaimiin ovat sallitut.

Micklem bitless system (HUOM! ilman irtonaisena heiluvia klipsejä, ne tulee tietenkin poistaa).

Huh mikä helpotus, että minulla on nyt varmistus siitä, että ratsastan sallitulla suitsituksella ja voin siis näitä eri muotoja käyttää kauden tulevissa kilpailuissa!

Tylsän ihmisen toivevalmennus: puolipidätteitä ja siirtymisiä askellajin sisällä

Olin yksityistunnilla perjantaina aamulla (ah, lomapäivä!). Edellisenä iltana sain valmentajaltani viestin "mitä tehdään". Sain siis ihan itse päättää mitä treenataan. No, ehkä olen aikuistunut ratsastajana, sillä kuviokelluntatehtävien tai muiden taikatemppujen sijaan toivoin puolipidätteitä ja siirtymisiä askellajin sisällä. 

Aloitimme sillä, että minun piti kertoa kuinka teen puolipidätteen. Paljastin sitten, että en tee ollenkaan, koska Brooke on niin herkkä kaikille pidätteilleni, että se vain nostaa päänsä ja alkaa poikittaa, jos yritän tehdä puolipidätettä. Selvästi on siis oppimisen paikka; jotain teen väärin, kun reaktio on tämä. Sitten minun piti myös kertoa miten teen siirtymisen esimerkisi keskiravista harjoitusraviin. Kerroin sitten, rehellinen kuin olen, että en oikeastaan tee mitään, lakkaan vaan vaikuttamasta. Tämä on oikeasti ihan totta. Keskiaskellajit ovat Brookelle vaikeita ja jos teen esimerkiksi keskiravia lävistäjällä ei ravissa ole voimaa eikä schwungia yleensä siihen, että keskiravi kestäisi koko lävistäjän. Jos siis lakkaan vaikuttamasta (lue: tuuppaamasta punaisella naamalla hengittämättä hevosta koko massallani eteenpäin) niin hevonen yleensä ihan itsestään siirtyy takaisin harjoitusraviin. 

Teimme siis alkuun puolipidätteitä ja siirtymisiä ravista laukkaan. Yllätyksekseni sain kommentin, että kyllähän minä teen puolipidätteen ja että Brooke siirtyy hienosti laukkaan ihan pyöreänä. Minä siihen sitten, että kun ei puolipidäte tunnu puolipidätteeltä. Minun piti sitten selittää, että miltä sen sitten pitäisi tuntua tai näyttää. Selitin siinä sitten, että hevosen pitäisi ikään kuin istua takajaloilleen ja nousta ylemmäs. No, seuraava kysymys oli sitten, että olenko ihan oikeasti ratsastanut joskus tällaisella hevosella, joka tekee näin. Vastaukseni "kyllä, haavekuvissani" sai aikaan ehkä pienen naurunpurskahdudksen.

Totuus on, että ratsastan haaveissani ja kuvitelmissani aina aivan eri tavalla ja aivan eri tason hevosella kuin mitä Brooke oikeasti on. Kuvittelen, että sen tulisi olla sellainen korkeassa, upeassa muodossa liikkuva kouluihme ja minä siellä selässä 30cm pidempi, hoikka, pitkäkoipinen kouluratsastaja. Estehaavekuvissani olen tietenkin Jos Lansink, joka hämmästyttää kaikki millintarkalla ratsastuksellaan ja osumalla aina esteille optimaaliseen kohtaan. Mutta siitä joskus toiste. Mutta se mitä Brooken kanssa teen on ihan riittävä puolipidäte niihin luokkiin mitä minä kilpailen. Voi mikä helpotus! En siis olekaan vaan luisunut päämäärättömästi askellajista toiseen toivoen, että koulutuomari ei huomaa, etten olekaan valmistellut liikettä. Olen siis valmistellut ihan riittävästi ja että Boon ei todellakaan tarvitse niiata ja puolipidätteen ei tarvitse olla niin voimakas ja näkyvä kuin olen kuvitellut. 

Teimme myös siirtymisiä askellajin sisällä, lähinnä harjoitusravi-keskiravi ja harjoituslaukka-keskilaukka. Tavoite oli, että hevonen pysyy pyöreänä siirtymisen läpi ja muutoksen aikana. Ja hämmästyttävää kyllä, Brooke toimi erinomaisesti! Ahkera salilla- ja jumpassakäymiseni on selkeästi tuottanut tulosta, sillä keskiravissa oli helppo istua, sitä oli helppo ylläpitää eikä minun oikeastaan tarvinnut ylläpitääkään. Brooke liikkui Kyran ohjeiden tapaan juuri sitä askellajia ja tempoa kuin mitä on pyydetty siihen saakka kunnes pyysin sitä tekemään jotain muuta. Se toimi oikeastaan niin erinomaisesti, että ihan harmittaa, että kisakauden alkuun on vielä pitkä aika. Juuri nyt se toimii niin hienosti, että kävisin mieluusti nyt hakemassa niitä hyviä kokemuksia ja mahdollisesti mukavia pisteitäkin kouluradoilta. 

Minulle tapahtui myös pieni moka tunnilla. Olin riisunut Brooken loimen ja oman takkini estetolpan nokkaan. Ratsastaessani sitten kerran tämän tolpan ohi tähtäsin vähän huonosti ja menimme niin läheltä tolppaa, että takki tippui ja loimi tarttui varpaisiini. Brooke kuitenkin keskittyi tunnilla niin täysillä, että se jatkoi korviaan lotkauttamatta eteenpäin täysin samassa tahdissa, vaikka loimi roikkui meidän oikealla sivulla mukana usean metrin ajan ennen kuin ehdin reagoida tilanteeseen. Mitä tästä opimme; älä laita loimia tolpannokkiin tai jos laitat niin älä ratsasta niin lähelle, että se tarttuu mukaasi!

Välillä on ihanaa olla yksin arvioitavana ja keskittyä tällaisiin ihan pieniin asioihin. Sain taas paljon ahaaelämyksiä ja ideoita omaan treenaamiseeni. Mikä ihana tapa aloittaa lomapäivä! 

Päivän hankalin: reipas laukka pienellä  voltilla oikeaan kierrokseen. Oikean ja vasemman laukan välillä on selkeä ero. Tälle pitää tehdä jotain! Mitä? 

Päivän ilahdus: Brooke toimi erinomaisesti Micklemeillä ilman, että klipsi oli kiinni! Ja sain kommentin, että se on saanut paljon lihasta kaulaan ja ylälinja on hieno! Jee!