Brooken Elämää

Avain menestykseen on tyylikäs kisakalusto?

2012-02-18T00:01:00.006+02:00

Nyt, kun mietitty, että mitä sinne kisoihin pitää muistaa järjestää, voidaankin alkaa miettiä, että millä sinne mennään ja mitä kaikkea kivaa halutaan mukaan. Olen aiemmin kirjoittanut check-listan siitä mitä hevoselle ja itselle pitää ottaa mukaan, nyt keskityn lähinnä siihen millä haluaisin kisoihin matkata ja mitä tavaroita haluaisin, että minulla olisi siellä mukana. Eli vaikka se joulu jo meni, niin toivelista on silti olemassa. Tässä siis wish list, mitä haluaisin, jos olisi rajaton budjetti.

Haluaisin, todella haluaisin Theaultin tai vastaavan kahden hevosen auton, jolla matkata kilpailuihin. Vaikka meillä on kiva Atecin traileri niin silti olisi niin paljon mukavampaa kiertää kilpailuja ja valmennuksia tuollaisella kompaktilla autolla.

Kuva sivuilta Theault-America.com

Suomessa Theaulteja myy ainakin Piccola.

JMatikaisella on myös kivannäköisiä kahden hevosen autoja. Merkki on itselle vieras BW.
Kuva sivuilta jmatikainen.fi

Näiden hinta on käytettynäkin useita kymmeniä tuhansia euroja, uudet siis vielä enemmän.

Jos ja kun nyt kuitenkin realistisesti matkaan kisoihin trailerilla niin olisi kiva, jos traikusta löytyisi kaappi varusteille ovesta. Itselläni ei tällä hetkellä sellaista ole, vaan varusteet kuljetetaan trailerin eteen kiinnitetyssä Ifor Williams - kisakaapissa, jonne ei kyllä kauheesti tavaraa mahdu. Olenkin pohtinut tällaisen traileriovikaapin hankkimista:
Kuva sivuilta vansport.fi

Näitä myy ainakin Vansport Espoossa ja hinta on noin 320 €.

Kisapaikalla olisi kiva, jos varusteet saisi kuljetettua trailerin ulkopuolelle tai mahdolliseen päiväkarsinaan / kisakarsinaan vaikka tällaisella satulakärryllä:

Näitä myy ainakin Idän ratsu ja HorsePro. Hintaluokka noin 100 €.
Kuva sivulta Horsepro.fi

Miksiköhän muuten, kun laittaa Googlen kuviin hakusanaksi satulakärry saa ihan kamalan kasan kuvia, jotka ovat lähes kaikki Brooken blogista... Outo juttu. En mä nyt niin usein tosta satulakärrystä ole kirjoitellut. Tietääkseni.

ysikasi, ysiysi, SATA!

2012-02-17T07:43:00.000+02:00

Wau! Brooken Elämällä on sata lukijaa! Mieletöntä! Kiitos teille kaikille, että jaksatte ja haluatte seurata meidän menoa!

Nyt, kun teitä on noin paljon niin voisi olla paikallaan ensimmäistä kertoa kysyä teiltä, että mistä te oikein haluatte lukea? Joten laittakaa postaustoiveita tulemaan kommenttikenttään.

Kisoihin - check!

2012-02-17T07:34:00.004+02:00

Uskomatonta, että ollaan jo niin pitkällä tätä uutta vuotta, että kilpailukausi alkaa pikkuhiljaa ja siitä syystä on paikoillaan tarkistaa, että kaikki asiat on kunnossa. Tässä siis pieni check-lista kisakautta ajatellen.

Kilpailuluvat

Ratsastajan oma seuran jäsenmaksu maksettu

Alue/kansallinen lupa tilattu oman seuran vaatimalla tavalla

Hevosen kilpailumaksu maksettu Kipaan

Vetoauto

Vetoauton ja trailerin talvirengas/kesärengasvarustus. Muistettava, että vetoautossa voi olla kitkat ja trailerissa nastat. Mutta jos vetoautossa on kitkarenkaat tulee trailerissakin olla. Muistisääntönä: takana pitää olla paremmat renkaat! Kesärenkaiden tulisi myös olla hyvässä kunnossa, sillä Suomen suvi tuntien, vettä tulee ja varsinkin Jokelassa.

Vetoauton ja trailerin yhteensopivuus: Muistettava tarkistaa, että vetoautolla on sallittua vetää sitä kärryä, jolla hevosta aiotaan kilpailuihin kuljettaa

Hevosen vakuutukset ja rokotukset

Onhan hevosen vakuutukset kunnossa? Entä rokotukset? Uusi Heppa-järjestelmä tarjoaa mahdollisuuden saada hevosen rokotukset suoraan järjestelmään, mutta silti se rokottaminen on pitänyt muistaa eläinlääkäriltä pyytää. Tarkista, että rokoukset ovat oikein suhteessa niihin kilpailuihin, joihin olet osallistumassa. Rokotussäännöt löytyvät kilpailusäännöistä ja oman alueen sivuiltakin siitä voi löytää lisätietoa.

Ratsastajan lisävakuutus

Ratsastajainliitto tarjoaa jo toista vuotta peräkkäin ratsastajalle lisävakuutusmahdollisuutta. Itse otin tämän viime vuonna ja samoin tälläkin kertaa. Mielestäni pieni panostus "pahan päivän varalle":

Kisapäivämäärät

Tarkista ettei tärkeät kilpailut krokkaa tärkeiden työasioiden tai perheen sovittujen menojen kanssa ja merkitse kaikki kalenteriisi!

Kilpailusäännöt
Lue oman lajisi kilpailusäännöt, varsinkin muutokset, mutta kertauskaan ei ole pahasta!

Tee suunnitelma pää- ja välitavoitteiksi kaudelle
On mielekkäämpää valmentautua ja kilpailla, kun tietää tekevänsä töitä jonkin ison unelman tai tavoitteen eteen. Valitse siis selkeä päätavoite kaudelle, mutta myös realistisia välitavoitteita. Juttele oman valmentajasi kanssa ja laatikaa suunnitelma yhdessä!

Ja viimeiseksi:
Työskenetele itsesi ja hevosesi siihen kuntoon ja valmiiksi haasteisiin, että menet kilpailuihin suorittamaan omalla tasollasi hyvin etkä varasta tikkareita tai rämmi liian vaikeissa luokissa!

Kaikille autoilijoille vielä muistutukseksi:

Tsemppiä meille kaikille tulevaan kauteen!

Unohtuiko jotain? Kootaan tästä yhdessä kaikenkattava lista linkkeineen päivineen! Eli jos jotain unohtui, kommentoi niin laitetaan mukaan listaan!

Brooke makes you look good!

2012-02-16T08:51:00.002+02:00

Viikonloppuna oli kauden ensimmäisen Markku Söderbergin kurssin vuoro. Lauantain ryhmämme oli viimeisenä ja pilkkopimeässä pikkupakkasessa Booke aloitti jo alkukävelyissä pienen hötkyilyn. Osasin siis odottaa melkoisen villiä ja pöljää toimintaa. Melko hyvin Boo piti itsensä kurissa ja hölmöili vain esteiden/puomien jälkeen, muuten meno oli melko tasaista. Tosin Booke käytti röyhkeästi hyväkseen sitä, että tuohon Micklemiin voi melko lailla nojata. Se siis paineli menemään turparemmiinsä nojaten ja minä yritin sitä sitten sieltä matalalta nostaa ja pidättää jollain tavalla. Micklem-klipsien irrottaminen tunnin loppupuolella auttoi ja sain taas vaikutettua hevoseeni.

Aloitimme ihanalla, tehokkaalla alkuverryttelyllä, johon sisältyi vertymisen jälkeen paljon puomeja. Menimme alla olevan kuvan mukaisesti sijoiteltuja puomeja ensin keskihalkaisijalla ravissa, sitten tehden volttikahdeksikon keskellä olevien puomien yli. Teimme myös siirtymisiä puomien välillä ravista käyntiin, jotta hevoset saataisiin avuille.

Lopuksi tulimme muutamaan kertaan allaolevan radan pienellä tasolla.

Tämän päivän tarkoituksena oli saada hevoset kuulolle ja tarkoiksi puomeilla. Emme hypänneet mitään kavalettikorkeutta suurempaa vaan painotus oli nimenomaan ratsastettavissa teissä, tahdissa ja rytmissä. Brooke teki kaiken ihan hirveän, hirveän hyvin. Olin erittäin iloinen, sillä alkukäyntien virmailut antoivat odottaa jotain muuta. Loppuverryttelyssä Brooke sitten teki sen, mitä se oikeastaan aina tekee estetuntien jälkeen. Eli, kun aloimme ravata niin Brooke järjesti shown. Se röhisi ja loikki ylös, taaksepäin ja ties minne. Sen kanssa ei tuossa tilassa ikinä tiedä minne päätyy ja on kuin raketin päällä istuisi. Se on niin innoissaan hyppäämisestä, että kun koko esteryhmä lähtee yhtä aikaa liikkeelle sen kuppi menee nurin totaalisesti. Kävellä ei ainakaan voi, koska silloin saattaa yhtäkkiä löytää itsensä hyrränlailla pyörivän hevosen selästä. Tai vaikka maasta, koska noissa äkkinäisissä liikkeissä on todella vaikea pitää tasapaino, ikinä ei tiedä pitääkö nojata taaksepäin ja varautua pukkeihin vaiko kenties istua kevyesti, koska hevonen saattaa yhtäkkiä vetäistä ihan piikkisuoraan pystyyn seisoskelemaan. Ei kiva siis ollenkaan.

Sunnuntaina aloitimme taas pitkillä alkuverryttelyillä, jotka sisälsivät vastalaukkakaarteita, pohkeenväistöjä ja laukan pidennystä. Aivan mahtavalla tavalla sain Brooken toimimaan rentona ja mukavana. Se on muutenkin ollut nyt jo pitkään niin ihanan letkeä, että sen ratsastaminen on puhdasta iloa ihan joka ikinen kerta.

Estealkuverryttelynä tulimme ratakuvan esteitä 1 ja 2 niin, että ykköseste oli ristikkona ja normaaliin neljän askeleen väliin piti ottaa 5 askelta ja hypätä okseri. Sitten tulimme kummastakin suunnasta suoralla linjalla esteet 3, 5 ja 7 peräkkäin. Piti siis hypätä pystyt vinoon suoralla linjalla ottaen 11m väliin 2 askelta. Ihan loistava suoruusharjoitus hevoselle! Brooke ei ensiksi ymmärtänyt ollenkaan, että ensimmäiseltä pystyltä todella piti jatkaa sinne ihan vinossa olevalle pystylle ja ekoilla kerroilla kiemurtelimme (jos nyt 2 askeleen aikana kovin paljoa ehtii kiemurrella), mutta sitten Brooke tajusi ja meni hienosti harjoituksen.

Rata tultiin pariin kertaan, ensin suunnasta 1-8 ja sitten toisin päin. Yllättävän hankala oli tuo rata toisin päin. Siinä oli ykkösesteen jälkeen piiiitkä aika valmistella asiat kuntoon seuraavalle linjalle, mutta silti tuo aiemmasta suunnasta 5 askeleella tultu linja osoittautui monelle pitkäksi. Eniten ongelmia aiheutti kuitenkin viimeinen linja. Se oli ollut alun perin 1-2 – linjana hypättynä jopa vähän eteenpäinratsastettava etäisyys. Nyt se kävi kovin lyhyeksi monelle ja nähtiinpä sen mentävän melkein kolmella askeleellakin.

Brooke teki kaiken niin hienosti, että minua hymyilytti vielä maanantainakin. Se toimi kuin ajatus, kaikki riekkuminen oli jäänyt ja se keskittyi ihan täysillä. Otsikon mukaan, Brooke makes you look good! Oli helppoa ratsastaa hyvin, kun hevonen oli koko ajan ihan skarppi ja odotti, että ”mitä nyt, mitä seuraavaksi”.

Kokeilin muuten sen Thermatex – loimen kuivatusominaisuuksia sunnuntaina. Sunnuntaina oli melko lämmin ja Brooke tuli sellaiseksi kosteaksi useasta kohdasta. Laitoin sen karsinassa odottelemaan loimen alle ja vähän ajan kuluttua kaikki kosteus oli kuin olikin siirtynyt loimen pintaan. Brooke oli aivan kuiva, ei yhtään nihkeä eikä kiharakarvainen vaan kuiva! Loimella on siis varsin samankaltaiset ominaisuudet kuin laitettaessa itselle tekninen paita ja fleece päällekäin; kosteus todella siirtyy vaaleaksi kerrokseksi uloimman kankaan päälle. Loistavaa! Tämä skeptikko myöntää, ettei olisi uskonut hevosille löytyvän tuollaisia teknisiä loimia, mutta myönnän mieluusti erehtyneeni.

Ja voittaja on...

2012-02-11T21:21:00.000+02:00

1hevosvoima.com:n kilpailun arvonta:

Suljettu lippuarvonta

Jännittynyt arpoja nostaa onnekkaan lapun

Ja tässä on voittaja: Nimimerkki Hanna, joka oli kommentoinut seuraavasti:

HannaFeb 6, 2012 07:34 AM

Tälle yksi ääni http://1hevosvoima.com/index.php?main_page=product_info&cPath=12&products_id=49

Itselläni on käytössä urheilukaupasta ostetut tuulensuojakerraston kalsarit. Ne on muuten ihan normaalit kalsarit, mutta niissä on reisien etupuolella tuulta pitävä kangas. Ovat toimineet oikein hyvin, viima ei pääse kylmettämään reisi..(tekisi mieli sanoa lihaksia)..läskejä. Mulla kun on joskus nuo reidet ihan oikeasti paleltuneet.. Ei kiva!

Joten Hanna, otatko yhteyttä laittamalla kommenttiin sähköpostisi tai lähettämällä minulle sähköpostia profiilistani löytyvään osoitteeseen niin kerron kuinka lunastat lahjakorttisi. Paljon onnea voittajalle ja kiitos kaikille osallistumisesta!

FaceBååk

2012-02-07T21:34:00.001+02:00

Brooken elämää löytyy nyt myös Facebookista. Seuraa, jos haluat päivitykset suoraan oman sivusi feediin:

Kampaamme peikonkin siistiksi, niks, naks, juusoksi!

2012-02-07T12:57:00.000+02:00

"Mitäs laitetaan?"

"No, jos siistitään. Niin siis, että tulee freesin näköiseksi, näkyy, että on leikattu ja laitettu. Niin, mutta kiinni pitäisi kuitenkin kyllä saada. Hmm. Ei sitä tarvetta kiinnilaittamiseen niin kovin usein ole, kilpailuihin lähinnä niitä sykeröitä. Mutta kiinni pitäisi kyllä saada. Ei saa siis liikaa pituutta ottaa pois. Mutta siistimmäksi pitäisi kuitenkin saada. Poninhäntäänkin pitäisi jäädä paksuutta, ei ole kiva, jos on liian nyrhitty ja ohut."

Mitäs tämä tällainen on? Haaveilua siitä, että olisi olemassa hevoskampaamo, jonne sen takkutukkaisen, metsittyneen nelijalkaisen voisi viedä ja saada siitittynä, kisahevosennäköisenä takaisin.

Miksikö näitä mietin? No, valmennukset alkavat huomenna ja viikonloppuna on Markku Söderbergin kurssi ja meidän boksiin on muuttanut peikko! Mörrimöykky! Mörri-Booke! Mistä se on tullut? Ja kuka tulisi sen siistimään? Apua! Missä ovat kaikki parturointikeijut?

Ylätallin käytävällä on Mörri-Booken boksi...

Lämppärit ratsastajalle ja kilpailu

2012-02-06T00:01:00.001+02:00

Kirjoitin viime talvena hyvistä talviratsatusvarusteista. Silloin totesin kuitenkin, että vaikka tekninen aluspaita toimii erinomaisesti, ei tekniset housut ole niin lämmittävä vaihtoehto. Lämpimimmäksi vaihtoehdoksi jäikin sitten tavalliset toppahousut ja viime vuosisadalta peräisinolevat kokochapsit. Nyt olen kuitenkin löytänyt ihanat ja lämpimät ratsastukseen sopivat kalsongit: Equetech lämpöalushousut.

Sain 1hevosvoima.com:lta kokeiluun kyseiset lämppärihousut ja täytyy todella sanoa, että ne ovat lämpimät. Yleensä kaikkien aluskalsareiden ongelma ratsastuksessa on se, että reidet jäätyvät. Näissä alushousuissa reisien altistuminen kylmälle on kuitenkin tajuttu estää laittamalla herkkien reisien peitoksi ylimääräiset fleecepaikat. Nämä pehmoiset fleecelaput lämmittävät juuri siellä missä lisälämpöä tarvitaan ja itsellä nämä ovat olleet riittävä lämmike noin 10 asteen pakkasilla yhdistettyinä normaaleihin ratsastushousuihin. Kylmemmällä tarkenee erinomaisesti, kun yhdistää nämä Softshell- ratsastushousuihin tai toppahousuihin.

Lämppäreissä on nilkoissa jalkojen alle menevät lenkit, jotka pitävät housut paikallaan ratsastaessa ja ratsastushousuja pukiessa. Kalsarit eivät siis nouse puolipohkeeseen pukiessa ja nykiminen kohti nilkkaa jää pois. Housut ovat melko pientä kokoa, sillä itselläni on näistä M-koko ja olen vain 158 cm pitkä eivätkä ne ole itselleni ollenkaan liian pitkät.

Ainoana huonona puolena näissä lämpöhousuissa on mielestäni se, että ne ovat valkoiset. Valkoista pyykkiä tulee itselläni ainakin aika harvoin, joten housut pitää sitten pestä käsin, ellei halua niiden altistuvat tummumiselle. Nämä olisivat täydelliset, jos niitä saisi vaikka mustana. Mutta kokonaisuutena nämä ratsastajan lämppärit ovat ihanat! Suosittelen: lämpimästi.

Osallistu kilpailuun, jossa voit voittaa 15 € lahjakortin 1hevosvoima.comiin. Toimi seuraavasti:

Surffaa kaupan sivuille
Valitse sieltä lempituotteesi
Linkitä se tänne Brooken blogin kommentteihin
Keksi itsellesi nimimerkki
Tee se 10.2. mennessä

Kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan lahjakortti 1hevosvoima.comiin.

~~Ja muistattehan, että 10.2. saakka on voimassa tarjous -10 % kaikista Thermatex- tuotteista sekä ilmaiset postikulut kaikista tilauksista koodilla BROOKE.~~ HUOM! Tämä tarjous ei ole enää voimassa!

Pidike, pidike pitää kiinni talvi-illoin, pitää tiukasti eikä päästä milloinkaan..

2012-02-04T21:11:00.000+02:00

Minulta kysyttiin millaista pidikettä pidän tuossa Brooken kokovartalohuputuksessa, joten tässä siitä lisätietoa:

Meillä on siis tuollaisia lasten lapaspidikkeitä, jotka toimii erinomaisesti kaikenlaisissa kiinnitystä vaativissa tilanteissa. Tuollaisia saa isoista marketeista lastentarvikeosastoilta.

Toinen hyvä systeemi on tuollainen klipsipidike, joita saa Anttilasta ja muista kaupoista yleensä sellaisista euron-parin laareista. Noissa on vaan se vaara, että ne saattaa tarttua ohjiin tai jonnekin muualle, mutta pitävät kyllä erinomaisesti.

Helppoa ja pitävää.

Kukkuu. Sanoo Brooke!

Thermatex - uusi loimituttavuus ja tarjous Brooken elämän lukijoille

2012-02-03T12:24:00.007+02:00

Minulle tarjottiin mahdollisuutta testata Brookelle uudenlaista, minulle tuntematonta loimimerkkiä Thermatex. Thermatexia saa Suomessa hevostarvikenettikaupasta www.1hevosvoima.com. Tämä merkki ja valmistaja oli minulle entuudestaan täysin vieras, en ollut rehellisesti sanottuna koskaan edes kuullut kyseisestä loimesta. Pienen selvittelyn jälkeen opin, että Thermatex on neulosmateriaali, jossa yhdistetään useampaan kerrokseen erilaisia materiaaleja. Alin ja ylin kerros on neulosta ja välikerros eristävää ja kosteutta siirtävää polypropyleeniä. Loimissa alin kerros, hevosta vasten tuleva, on lampaanvillaneulosta. Tämä on mukava ominaisuus, sillä villa on kosteanakin lämmin. Päällimmäinen kerros on puolestaan akryylineulosta, joka on kestävää ja kosteuden tulisi siirtyä sen pinnalle niin, että se on siitä helppo ravistaa pois tai sitten se haihtuu siitä itsestään. Loimen tulisi siis sopia niin talli- kuin kuljetus- ja kuivausloimeksi.

Loimi on tehty kokonaan yhdestä palasta, siinä ei ole saumoja. Niitä saa myös kaikissa ko'oissa. Siitä sanotaan, että se mukautuu hevosen muotojen mukaan. Itse olen aina uskonut, että lapalaskokset ovat avain onneen, joten nähtäväksi jää miten tällainen hevosten onepiece sitten istuu.

Brooke uudessa kuninkaallisten loimessaan. Tuo burgundinpunainen tuo ihan mieleen satujen kuninkaallisten viitat. Loimen materiaali ei ole edukseen valokuvissa, se näyttää ihan vohvelikankaalta. Yllätyin itsekin paketin saadessani materiaalin paksuudesta ja tasosta, se on miellyttävää ja siihen teki itse mieli kääriytyä.

Ihan hyvin näyttää istuvan jo ihan pienen kokeiluhetken jälkeen. Materiaali on kevyttä, joten laskeutuu nopeasti hevosta mukaellen.

Loimessa oli mukavana yksityiskohtana pehmennys säkän päällä ja sen myötä loimi tulee ehkä myös vähän ylemmäksi kuin tavalliset loimet eikä toivottavasti valu taaksepäin.

Ominaisuus mikä minua, pesukoneettomassa tallissa hevostani pitävänä, ilahduttaa on, että loimen pitäisi olla niin kevyt ja pienikokoinen, että se mahtuu tavalliseen pesukoneeseen. Ottamatta nyt kantaa siihen, että kuinka moni meistä haluaa pestä hevosensa talliloimia kotikoneessa niin tämä loimi nyt siis ainakin mahtuu sinne kotipesukoneeseen. Näin ollen sen voi pestä ja sitä ehkä tuleekin pestyä. Sen tulisi kestää 40 asteen pesua ja kunnon linkousta. Tämän testaan kyllä sitten, kun loimi ensimmäisen kerran tarvitsee pesua. Ja jos loimen laittaa Hevosvarusteiden pesupussiin niin sitten niitä karvojakaan ei irtoa sinne kotikoneeseen.

Alla kuvia Brookesta loimessaan sekä mittoja, jotka otin Brookesta. 1hevosvoiman sivuilla ohjeistetaan valitsemaan Thermatex - loimista yhtä kokoa pienempi kuin mitä itse yleensä käyttää. Brooke käyttää normaalisti 145 cm loimia, tämä on nyt kokoa 6-0.

Tämä mitta, 174 cm on mitattu ryntäiden keskiosasta siihen kohtaan, jonne loimen tulisi päättyä.

Lisäksi mittasin säkästä hännäntyveen, se mitta oli Brookella 130 cm. Sivusta, ei siis ryntäiden keskeltä pituusmitta Brookella on 157 cm. Hmm. Pistää mietityttämään, että miten ihmeessä sille ne 145 cm loimet ovat sopivia. Noista mitoista mikään ei ole 145...

Brooke lumisateessa uudessa takissa.

Etukiinnitysten klipsit hieman mietityttivät. Jos ne laittoi vain läpi niin kuin normaalisti ne eivät pitäneet, mutta noin ne ilmeisesti kuuluu laittaa. Pysyivät hyvin, eivät lipsuneet.

"Ää, tylsää. Täällä sataa lunta, mennään sisään!"

Minulla on ilo ilmoittaa, että Brooken elämää seuraavat saavat 1hevosvoima.com:sta kaikista Thermatexin tuotteista (hevosten loimet ja koirien takit) -10% alennukseen ja lisäksi ilmaisen toimituksen koodilla BROOKE. Ilmainen toimitus koodi koskee kaikkia tuotteita, eli voi tilata mitä tahansa, jos ei vielä uskalla kokeilla uudenlaista loimimateriaalia. Suosittelen tutustumaan sivuihin ja valikoimaan! Tarjous voimassa 10.2. saakka! HUOM! Tämä tarjous ei ole enää voimassa!

1Hevosvoima.com on vuonna 2010 perustettu hevos- ja ratsastustarvikkeiden verkkokauppa, jossa myydään mm. Equetechin ja Leather Therapyn sekä Aviformin (mm. Suppleaze Gold) valikoimaa sekä lisäksi joitakin kotimaisia tuotteita. 1hevosvoima.comin johtoajatuksena on tarjota asiakkaille laadukkaita tuotteita, joita ei välttämättä löydy jokaisesta hevosalan liikkeestä. Toinen toiminnan perusjalka on nopea ja ystävällinen palvelu, sekä sujuva yhteydenpito asiakkaisiin. Omalta kohdaltani voin todeta, että näin todella on, palvelu on todella ripeää ja asiakkaasta pidetään hyvää huolta.

Nainen 1Hevosvoiman takana on Susanna, joka on harrastanut hevosia ihan lapsesta saakka ja on myös yksityishevosen omistaja. Hevosenomistajana ja uteliaana luonteena Susannaa kiinnostaa kaikki mahdollinen hevosiin liittyvä ja niinpä uusia myytäviä artikkeleita etsitään maailmalta koko ajan, joten sivuja kannattaa seurata tiuhaan.

Postaus on toteutettu yhteistyössä www.1hevosvoima.com kanssa.

Töttöröö tuiskusta

2012-02-03T12:07:00.000+02:00

Tällaisilla ilmoilla ulkona ratsastaminen on asenteesta ja varusteista kiinni. Tällaisilla vermeillä ja tämännäköisinä lumiturpina paineltiin tänään menemään ja kivaa oli:

Tyyris tyllerö muurille kipusi, Tyyris tyllerö muurilta lipesi...

2012-01-31T20:09:00.001+02:00

Minulla on joka talvi tapana ratsastaa ilman satulaa pakkasilla. Ilman satulaa ratsastaessa pääsee ihanan lähelle hevosta, tuntee sen hengityksen ja liikkeet ihan eri tavalla kuin satulan kanssa. Lisäksi se on ratsastajalle erinomainen vartalonhallintatesti, koska ilman satulaa kaikki vartalon liikkeet tuntee jotenkin nopeammin. Ja yleensä hevonenkin reagoi niihin selvästi. Ja kaikkihan me tiedämme miten hyvää tasapainotreeniä ilman satulaa ratsastaminen on. Kaikki yllättävät, äkkinäiset liikkeet kun usein koettelevat sitä istuntaa ja tasapainoa.

Pakkasen paukkuessa on ihana vaan hypätä lämpimän hevosen selkään ja painaa menemään pelloilla ja kentällä. Niin tänäänkin. Meillä oli tänä aamuna tämän talven ehdottomasti kylmin päivä tähän mennessä (-14). Niinpä laitoin Brookelle lämpimän loimen, irrallisen kaulakappaleen ja suojat jalkaan. Kaulan ympärille pujotin lisäksi vanhasta jalustinremmistä tehdyn kauhukahvan, eli lenkiksi kiinnitetyn remmin. Just in case. Eihän se sivuttaissuunnassa paljoa auta, kun pyörähtää ympäri, mutta saattaahan siitä saada kiinni eteenpäin suuntautuvissa hypätelyissä.

Itselleni puin teknisen aluspaidan, fleecetakin, toppaliivin, untuvatakin. Alaosaan laitoin lämpöhousut, ratsastushousut ja wanhan ajan kokochapsit. Jaloissa oli tavalliset ohuet ja paksut villasukat sekä Kuomakengät. Kypärän alle kypärämyssy ja käteen lämpimimmät hanskat ever, Roeckl Primaloftit.

Tyyris tyllerö Brooken selkään kipusi...

Kävelin ja nautin olostani pehmeän Brooken selässä. Sillä on ihan mukiinmenevä selkä, ei kauhean epämiellyttävä istua. Aloitin pellolla kevyessä ravissa. Kevyt ravi on loistava tapa saada itsensä pakkasella lämpimäksi. Ilman satulaa kevennettäessä saa hienosti sen tunteen, että hevosen ravi heittää ylös. Ilman jalustimia kun ei ole niin helppo sieltä selästä itseään nostaa. Harjoitusravissa saa istuttua ihan hyvin, kun ajattelee nostavansa vähän polvia ylös ja nojaa vähän taaksepäin. Itselläni tämä ainakin auttaa ja selässä on mukavaa. Ravailin ja laukkailin vähän ja annoin hevosen sitten hengähtää. Olin itsekin jo saanut hyvän lämmön päälle.

Huomasin siinä verrytellessä, että Brooke alkoi vähän innostua: se painoi kädelle ja olisi halunnut mennä kovin lujaa. Enpä antanut. Huomasin myös, että turvalenkkini oli painunut kaulakappaleen myttyihin, mutta en välittänyt siitä. Lisäksi kaulakappale suhisi ja rapisi pakkasesta johtuen. En kuitenkaan välittänyt siitäkään. Brookehan on niin kiltti...

Peltomme viereen / yläpuolelle rakennetaan taloja, joten sieltä kuuluu satunnaisia rakennusääniä. Yhtäkkiä laukassa sieltä kuului jotain todella pelottavaa (lue: vasarointia) ja Brooke päätti sitten, että wihii, nyt mennään. Se nappasi minulta ohjaa, säntäsi isoon laukkaan ja hypähti. Kaulakappale vaan suhahti, kun yritin takertua siihen turvaremmiini ja siitäkös Booke ilahtui. Se teki jättiloikan, sellaisen sivuun suuntautuvan korkkiruuvipukin, juuri sellaisen, missä Brooke on ehkä maailman paras. Ja hups heijaa:

Tyyris tyllerö Brooken selästä lipesi...

Tippuminen kesti kauan, kaauuuan. Ehdin ajatella ilmalennon aikana vaikka mitä. Ja tumps, yhtäkkiä katsoin Brookea ylöspäin. Se pysähtyi kuin varoakseen, ettei astu päälleni ja jäi kerrankin odottamaan ihan paikoilleen. Yleensä ei ole näin. Se katsoi kuin kysyäkseen, että miten sä nyt sinne alas jouduit ja oli ihan selvästi kovin pahoillaan, että ratsastaja näin pyllähti. Onneks lumeen oli pehmeä tehdä tämä kuperkeikka, joten eiköhän tästä selvitä egomustelmilla. No, ei muuta kuin takaisin selkään vaan ja uudestaan laukkaan. Loppuratsastus sujui ihan sopuisissa merkeissä ilman lisämaastoutumisia.

No, olihan siitä edellisestä tippumisesta aikaa. Ja hei, tippuminen kuuluu tähän lajiin, ainakin yritän sitä aina itselleni toitottaa niiden kertojen jälkeen, kun olen maastoutunut ei-omasta-tahdosta. Kaatuuhan ne taitoluistelijatkin. Ja jopa juoksijat. Ja ainakin olin reipas, kun menin ylipäätään ilman satulaa, pisteitä nyt ainakin siitä hei!

Onko teillä tapana ratsastaa ilman satulaa? Onko jotain hyvää vinkkiä siihen minkälainen turvakahva olis kätevä?

Brooke "en se minä ollut" ja hyeenan lailla hyökkäävä Kutri.

Way to go Isabell Werth!

2012-01-30T15:33:00.001+02:00

Kuva sivulta uvex-sports.de

Kypärännosto Isabell Werthille! Useiden eri sivustojen mukaan Isabell Werth on päättänyt alkaa käyttää kypärää kilpailuissa (toivottavasti myös treenatessaan) kannustaakseen myös muita maailman huipulla kilpailevia ja kaikkia ratsastajia kypäränkäyttöön. Hän sanoo, että huippu-urheilijana hän haluaa toimia roolimallina ja kokee myös, että pienen lapsen äitinä on järkevää käyttää suojavarusteita.

Kilpakypäräksi Isabell on valinnut Uvexin kultaisen päähineen ja on hyvännäköinen kypärä! Itselläni on Uvexin Active ja voin kyllä sanoa, että on mukava kypärä. Talvella tosin liian kylmä, mutta kesäisin oikea föönikypärä. Ei siis huono valinta tältä ratsastajalta, joka on voittanut 8 olympiamitalia, 8 MM-mitalia, 15 EM-mitalia. Itsekin vannoutuneena kypäränkäytön kannattajana totean vain, että tällaista esimerkkiä tarvitaan lisää! Ja Isabellille sanon vaan, että You go girl! Mahtavaa, että joku noin meritoitunut uskaltaa ja viitsii toimia suunnannäyttäjänä.

Katsaus Micklemeihin

2012-01-27T21:07:00.002+02:00

Olen nyt käyttänyt Micklemeitä vähän reilun kuukauden. Oikeastaan Brookella ei tänä aikana ole muilla suitsilla ratsastettukaan, itse olen mennyt vain noilla eri muodossaan. Edelleen olen sitä mieltä, että ne eivät kykene ihmetekoihin, eivät varsinaisesti suitsina ole kovinkaan erilaiset kuin tavalliset hannoverilaiselle turparemmillä varustetut suitset, joita olen käyttänyt Brookella lähes pelkästään koko tämän 6.5 vuoden ajan. Kyllähän ne on suunniteltu anatomisesti hevosen päänmuotoja mukaellen, mutta silti uskon, että se erikoisuus mikä noissa on, perustuu kuolaimiin kiinnitettäviin klipseihin.

Brooke toimii erinomaisesti hackamorella ihan niin kuin Micklemilläkin. Ongelmana tosin on, että kun paine kohdistuu enemmän nenään kuin suunpieliin, se jää helposti nojailemaan melkoisella painolla käsiin. Mutta kuten olen aiemmin kirjoittanut, uskon, että Bookelle tekee kuitenkin hyvää, kun se saa liikkua rennosti, matalana ja tyytyväisenä. En usko, että se oppii liikkumaan turpa maata kohden painavana vaan ainakin toivon, että tämä löydetty rentous auttaa meitä eteenpäin.

Pari viikkoa sitten valmennustunnilla valmentajani neuvoi meitä keskittymään tällä hyppytauolla nimenomaan hevosten rentouteen. Saimme ohjeeksi työskennellä paljon käynnissä ja kiinnittää huomiota kaikessa ratsastuksessa siihen, että ei olisi kiire. Hevoset saavat työskennellä hitaassa tempossa, rentoina ja tyytyväisinä. Tämä ei tietenkään tarkoittanut, että hevonen saisi olla löysä, pohkeen takana tai painaa kädelle. Mutta paineettomasta, stressittömästä työnteosta hyötyy varmasti myöhemmin kaudella.

Julkaisin pari viikkoa sitten videoita Brookesta, kun se liikkuu klipseillä ja ilman niitä. Videoista näkee, että paineen kohdistuessa enemmän suunpieliin, alkaa Brooke mukeltaa suullaan, turpaklipseillä se on paljon tasaisempi. Tuo video herätti minut lopullisesti miettimään, että minun on saatava se tasaiseksi myös ilman klipsejä, sillä ne eivät ole sallittu kilpailuissa. Olen nyt noiden videoiden kuvaamisen jälkeen ratsastanut Brookella niin, että aloitan klipseillä ja verryttelyn jälkeen avaan klipsit. Brooke on ollut hämmästyttävän hyvä. Ehkä meillä siis vielä on toivoa, ainakin työtä sen eteen aion tehdä. Tällä kaudella sieltä kouluradoilta olisi saatava parempia tuloksia, jos haluan saada kokonaistuloksianikin paremmiksi.

Muun muassa Kalevan tilalla on myynnissä näistä Micklemeistä kilpailuversiota Micklem Competition Bridlea. Tämä malli on sivujen mukaan hyväksytty koulukilpailuissa. Tietääkö joku lukijoistani varmasti, että ovatko nuo competition - malliset suitset todella hyväksytyt Suomessa koulukilpailuissa? Kansainvälisesti suitset ovat FEI-hyväksytyt, mutta se kun ei suinkaan tarkoita sitä, että ne olisivat Suomessa alue- tai kansallisissa kilpailuissa sallitut (vrt. jotkut turvaliivit). Nuo meidän Micklem multibridlet eivät tietääkseni ole hyväksytyt. Tässä versiossa on tuossa turvan päällä kapsoniklipsi ja ilmeisesti siksi niitä ei saa käyttää, koska muuten ne ovat mielestäni täysin identtiset. Niin, onhan siitä klipsistä varmasti apua siellä kouluradalla. Saattaa vaikka painaa sen hevosen turvan matalammalle... No, ironia sikseen.

Tiedoksi muuten, jos joku harkitsee Micklemien ostoa! Itse ostin mieluummin Ebaystä, koska samaan hintaan, millä suitset saa Suomesta saa Briteistä suitset ohjilla. Omassa paketissani nuo ohjat olivat kuitenkin ihan tavalliset Rambon kumiohjat. Eli ei ehkä olisi kannattanut turhaan tilata Englannista saakka tavallisia kumiohjia...

Talvi tuli talliin!

2012-01-23T09:52:00.000+02:00

Nyt on lunta täällä Etelässäkin. Vihdoin. Taas? Miten voi olla, että ensin sitä lunta ei tule ja sitä odottaa kovasti. Ja kun sitä tulee, muistuu mieleen myös ne lumen huonot puolet: jatkuvat kolaaminen niin kotona kuin tallilla, tallin katto paksun lumivaipan peitossa, kaikki polut paksun lumen peitossa ja rämpiminen tallille kestää puolet kauemmin kuin yleensä.

Toisaalta taas hei; talvi on täällä, lumi on täällä ja mikä ihaninta: hankitreeni! Hankitreeni, se loistavin voimatreenaamisen mahdollistava, kun ei uima-allasta ole käytettävissä. Kirjoitin tästä asiasta jo reilu vuosi sitten, joten en ehkä toista itseäni. Totean vaan, että Brooken kanssa olemme hyödyntäneet tämän melkein puolimetrisen hangen iloittelemalla ratsastuspolulla ja pellolla.

Brookella on sen verran hyvä kunto, että pitää olla tarkkana, ettei jatka tuota syvässä lumessa ratsastusta liian kauaa. Tämä tyttö meinaan jaksaisi, jaksaisi ja jaksaisi. Se ei väsy ikinä. Ratsastajan tulee siis pitää huolta siitä, ettei treeni vedä hevosta tukkoon.

Teen yleensä niin, että ravailen ja laukkailen hetken, jonka jälkeen menen kävelemään sellaiselle tienosuudelle, joka on aurattu. Näin Brooke saa rauhassa vetää henkeä, saa pulssin alas sellaisella alustalla, jossa ei tarvitse nähdä vaivaa kävelläkseen. Sitten taas takaisin hankeen, vähän ravia ja laukkaa, jonka jälkeen pitkät, palauttavat käynnit auratuilla teillä.

Olemme siis ottaneet nyt viime päivät vähän kevyemmin, jos ei nyt fyysisesti kevyemmin niin psyykkisesti. En siis ole vaatinut Brookelta mitään taitoluistelukuvioita vaan olemme vaan nauttineet ihanasta talvikelistä. Hyvää vaihtelua niin hevoselle kuin kuskillekin.

Brooken oma huopa?

2012-01-18T17:51:00.002+02:00

Olen ihmetellyt, kun blogiini on tultu hakusanoilla "Satulahuopa Brooke". Piti sitten ihan itse kokeilla, että mitä tuolla hakusanalla oikein löytyy. Ja mitä löysinkään: Brooken nimikkohuovan!

Hippodome.com - liikkeessä on ollut myynnissä Brooke - nimisiä satulahuopia. Voi miksen ole tiennyt tästä aikaisemmin? Halpakin se olisi ollut, vain 5 euroa! Olisi pitänyt hankkia Brookelle Brookehuopa.

Blogissani näillä hakusanoilla päätyy sivuille, jossa esittelen hikistä satulahuopaa. Ei niin tyylikästä.

Suoraan asiaan

2012-01-17T11:18:00.000+02:00

En tiedä teistä, mutta minulla on tapana ratsastaa paljon, paljon kaarteita. Aloitan alkuverryttelyn yleensä tekemällä sitä minulle niin rakasta koiranluukuviota ja lisäksi teen paljon isoja ympyröitä. Tänään kuitenkin, kun kävin ratsastamassa niin maneesin toisessa päädyssä juoksutettiin toista hevosta. Aloitin siis vähän kuin pakosta ratsastamalla uraa noin 2/3 maneesista. Samalla, kun aloitin tätä verryttelyä muistui mieleeni Täältä tulee Charlyn kirjoitus Correcting straightness in horses - ideologiasta. Päätin siis itsekin haastaa itseni ja ratsastaa vain suoraan.

Aloitin keventelemällä uraa pitkin ja vaikeutin asiaa vielä tulemalla noin kolme metriä pois uralta, jolloin hevonen ei saisi mitään tukea seinästä, sen tuli kuunnella vain apujani ja liikkua suoraan. Kulmissa keskityin sitten siihen, että hevonen menee kunnolla kulmaan ja taipuu siellä pohkeen ympäri. Varsinkin, kun käänsin reilusti ennen lyhyttä sivua jouduin todella tarkkaan vartioimaan ulkopohkeella sitä, että hevonen todella kääntyy eikä vain luisu ulkolapa edellä jonnekin millesattuu-uralle. Hankalaa oli.

Kun viimein juoksuttaminen lopetettiin sain yksin koko maneesin käyttööni. Keskityin katselemaan peileistä istuntaani ja Brooken suoruutta. Brooke oli melko suora rungostaan, asia, joka ilahduttaa minua kovin, sillä viime vuonna tähän aikaan se liikkui todella paljon kahdella uralla ja aina takaosa uran sisäpuolella. Huomasin myös, että Brooke painaa selvästi enemmän oikealle ohjalle. Keskityin korjaamaan asiaa ratsastamalla oikealla pohkeella eteenpäin ja suoristamaan hevosen kaulan ja itseni.

Ei mennyt montaakaan kierrosta, kun Brooke oli jo todella letkeä ja hyvä. Olen jotenkin saanut itseni huijattua niin, että aina tarvitaan kauheasti kaarteita ja voltteja, että saan sen irti ja letkeäksi. Näin ei siis kuitenkaan ole. Hyvin ratsastetut kulmat ja selkeä suoraan liikkuva hevonen vertyy ihan yhtä hyvin ja tulee ihan yhtä pehmeäksi ja mukavaksi. Ei niitä kaarteita tarvita. Ja nyt sain ihan kunnolla keskittyä omaan istuntaani, siihen, että olen suora ja hevonen on oikeasti tasapuolinen ohjastuntumaani nähden.

Boo suorassa, ratsastaja kuikuilee.

Laukassa sain Brooken laukkaamaan todella hyvin ja jopa rungon läpi. Se oli rento, melko matala ja todella tyytyväinen. Keskityin tänään myös korjaamaan sitä liikaa mataluutta tekemällä paljon siirtymisiä ravi - käynti - ravi, laukka - ravi - laukka, jotta se ei painaisi niin paljoa nenällään ja olisi niin etupainoinen. Nautin oikein ihanasta, pyörivästä, rennosta laukasta, jossa hevonen ei kiskonut minua vaan kantoi itse itsensä.

Haastoin itseäni vähän lisää. Saamieni kommenttien perusteella päätin, että kyllähän sen tasaisen tuntuman pitää säilyä, vaikka ottaisin Micklemklipsin irti. Joten, kun olin saanut Brooken rennoksi ja mukavaksi turpaversiolla, otin klipsin irti ja päätin, että kyllä me pärjätään. Ensiksi, noin kierroksen ajan Brooke vastusteli, availi suutaan ja oli tyytymätön. Mutta, kun vain tuin sitä pohkeella hieman enemmän ja annoin sen ravata vähän isommin niin se oli aivan tyytyväinen niin ravissa kuin laukassa. Myös siirtymiset meni ensimmäistä kertaa tasaisesti eikä mitään päänheilutusta ollut havaittavissa. Ehkä siis sain näillä suoruusharjoituksilla sen niin tasaiseksi tuntumalle, että se oli tyytyväinen myös normaalilla kuolaintuntumalla. Brooke oli niin rento, että se vaahtosi suustaan, ja sen huulet löivät rennosti tahtia raviin. Ihanaa! Täytynee siis jatkaa tätä "ensin rennoksi ja vetreäksi turpatuntumalla, sitten klipsi irti ja kuolaintuntumalle" - harjoittelua. Onhan tässä vielä aikaa ennen kauden alkua!

Suoraan kohti estettä.

Oikein yllätyin siitä miten hyvän treenin sain tehtyä ratsastamalla vain suoraan. En tehnyt yhtäkään volttia, en ympyrää ja suunnatkin vaihdoin koko rata leikkaa - kuviolla. En tehnyt taivutuksia kuin kulmassa, en väistättänyt mitään osaa minnekään. Koko treeni oli hyvin pelkistettyä, yksinkertaista ja periaatteessa helppoa, muttei siis kuitenkaan. Omaa istuntaa sai hyvin tarkistettua ja jopa korjattua, koska koko ajan mentiin vaan suoraan. Eli, kun istuinluiden tuntuma löytyi, sen sai helposti säilytettyä. Myös hevosen suoruutta oli helppo arvioida, kun koko pitkät sivut tuli olla yhtä paljon grammoja kummassakin kädessä. Peileistä näki lisäksi liikkuuko takaosa etuosan takana rehellisesti. Ja tulemalla pois uralta sai vielä erityisesti vahdittua sitä, että hevonen liikkuu suorana kummankin pohkeen ja ohjien välissä. Yksinkertaista, mutta tehokasta. Tästä voisi jopa tulla uusi lemppariharjoitus.

Lopuksi haastankin teidät kaikki kokeilemaan ratsastusta ilman voltteja, väistöjä ja hokkuspokkusliikkeitä. Yksinkertainen on kaunista!

Boo suora, ratsastaja käyrä.

Etupainoinen muurahaiskarhu vai tyytymätön lohikäärme?

2012-01-16T09:05:00.000+02:00

Niin kuin olen aiemmissa kirjoituksissani kommentoinut, Micklem multibridle toimii Brookella hyvin, mutta se on hieman etupainoinen niillä. Se siis nojailee tuohon turpaan vaikuttavaan suitsitukseen samalla tavalla kuin mitä useat hevoset (Brookekin) tekee esimerkiksi hackamoren kanssa. Mutta koska tuossa Micklemissä voi irrottaa sen klipsin, joka kiinnittää kuolaimet turparemmiin ja näin ollen tehdä niistä "tavalliset" suitset niin päätin kokeilla minkälainen vaikutus tällä on. Ajatuksena oli siis, että onko Micklemien vaikutus minkälainen vai minkäänlainen silloin, kun niitä ei käytä tuollaisena nenä-kuolainversiona.

Irrotin kuolainklipsin jo tallissa, kun olin vasta lähdössä ratsastamaan:

Kun pääsin maneesiin ja aloitin ravissa, huomasin heti eron. Vanha lohikäärme oli täällä taas. Brooke oli heti epätasainen suustaan, aukoi suutaan ja tuntuma suuhun oli olematon. Brooke liikuttaa siis päätään jotenkin vertikaalisesti niin, että tuntumani on päällä-poissa-päällä-poissa ihan koko ajan ja sitten, kun tuntuma kiristyy, Brooke hermostuu entisestään ja tekee enemmän suun aukomista, joka taas lisää tuntuman epätasaisuutta ja niin edelleen ja niin edelleen. Oikea noidankehä siis. Klipsasinpas sitten klipsut kiinni takaisin ja avot - ihana tyytyväinen hevonen oli takaisin ja kaikki suuhäröily jäi pois. Uskomatonta.

Ja koska tämä kuulostaa niin kummalliselta niin voin ilahduttaa teitä sillä, että minulla on tästä videomateriaalia. Sain ylipuhuttua maneesin katsomoon tulleen Jennin videoimaan tämän demomaisesti teille. Eli alla nyt kolme videota. Ensimmäisessä ratsastan turpaMickelmillä. Toisessa klipsi on irrotettu, eli demo vastaa normaalilla suitsituksella ratsastusta. Kolmannessa taas turpaMicklemit. Ja videot on tosiaan siis kuvattu ihan peräkkäin. Kävin vaan välillä ympyrän keskellä kiinnittämässä / irrottamassa klipsit. Voitte samalla todeta miksi todellakin tarvitsen niitä de-franketusklipsejä, ohjaspituuteni on jäätävä... Yhdennäköisyys Frankeen ohjaspituuden suhteen on ilmeinen:

Kuva osoitteesta www.spox.com

On siis kiva, että olen löytänyt suitsituksen, jossa Brooke viihtyy. Nyt ongelmanani on vain se, että kuinka pärjään sitten kouluradoilla, kun siellä on oltava normaalisuitsitus? Vai onko tyytyminen vain siihen kuluneeseen "kyllä se kotona menee ihan hyvin ja tasaisesti" :)

TurpaMicklem:

Normisuitsitus:

Takaisin turpaversioon:

Mun kotini on täällä...

2012-01-13T11:42:00.001+02:00

Minulta on pyydetty esittelyä tallista, jossa Brooke ystävineen asuu. Joten tässä tulee.

Brooke asuu Espoonlahden ratsutallilla, pienellä yksityistallilla Lounaisrannikon ratsastuskoulun yhteydessä Soukanpohjan kartanon mailla Soukassa, Espoossa. Olen itse käynyt Lounaisrannikon ratsastuskoulussa kolmevuotiaasta, ensin ponitalutuksessa ja sitten ponituntien kautta valmennuksissa ja hevostunneilla, joten oli itsestään selvää, että haluan oman hevosenikin pitää tällä tutulla tallilla. Lisäksi olen kolmevuotiaasta saakka asunut samalla seudulla, muutamaa opiskeluvuonna maamme pääkaupunkiin suuntautunutta harhavuotta lukuunottamatta.

Tallin ajotie, Shellyn ja Kutrin ikkunat

Tämä pieni yksityistalli, jota Ylätalliksi kutsutaan, on erillisessä rakennuksessa, hieman ratsastuskoulun talleja ylempänä mäen päällä metsän reunassa. Se on aiemmin ollut erillinen ratsastuskoulusta, mutta viime vuodet kuulunut ratsastuskoululle ja syksystä 2011 me pidämme tätä tallia itsehoitoperiaatteella. Meitä on siis kahdeksan hevosta ja hieman useampi hevosenomistaja, jotka huolehdimme omista hevosistamme tallissa. Teemme kaiken itse, joten talli ja sen toiminta on juuri niin hienoa kuin millaisena itse haluamme ja jaksamme sitä pitää. Käymme kaikki enemmän tai vähemmän normaaleissa päivätöissä, joten on hyvä, että teemme kaikki kaikkea. Porukka on toisilleen jo vuosien, jopa vuosikymmenten takaa tuttu, joten uskallamme sanoa ja puhua asioista suoraan.

Pientä pintaremonttia.

Aiemmin tallissa oli isolla puolella 10 karsinaa ja pienellä ns. ponipuolella 5 karsinaa. Nyt syksyisen pienen pintaremontin jälkeen meillä on 8 isoa karsinaa ja kaksi säilytyskarsinaa/varakarsinaa. Kaikki hevosemme saivat 9-13 neliön karsinat väliseiniä poistamalla, joten nyt on tilaa puuhastella. Isompi "hevospuoli" on nyt koti kuudelle hevoselle ja "ponipuolella" asuu kaksi hevosta. Kummallakin puolella on lisäksi yksi säilytyskarsina säilöheinälle tai esimerkiksi satunnaisille vierashevosille sekä myös yksi rehu- ja tarvikevälikkö.

Tallin etupiha, josta ratsastuspolku lähtee vasempaan ja oikeaan.

Ratsastuspolkua vasempaan.

Ratsastuspolkua pihalta oikeaan.

Tallin suuntaa-antava pohjapiirustus

Brooken karsina, takana näkyy Bepon karsina.

Pikkupuolelle kulkevat hevoset omasta ovestaan ja hevospuolelle omastaan. Ihmiset ja kottikärryt mahtuvat kulkemaan tuosta varustekaappien ja portaiden alta puolelta toiselle, mutta hevoset eivät siitä mahdu.

Talli on suojellussa rakennuksessa, joten mitään suuria remontteja siihen ei ole mahdollista tehdä. Pientä pintaremonttia teimme loppukesästä ja tästä voi lukea lisää toisessa blogissani "Kimppatallin pitoa". Tämä blogi ei päivity usein eikä siellä ole paljoa tietoa, se on lähinnä päiväkirja meille tekijöille ja toimii muistona siitä millaista oli lähtötilanteessa, mitä nyt.

Tallimme on siis ratsastuskoulun yhteydessä, joten ratsastusaikoja rajoittaa ratsastuskoulun tunnit. Me olemme kaikki sinut tämän asian kanssa ja käymmekin ratsastamassa joko aamulla ennen töitä ja tunteja tai sitten illan pimeydessä. Syksyllä saamamme ratsastuspolku, jossa valaistus, on tuonut paljon apua ratsastusaikoihimme ja - mahdollisuuksiin ja se tarjoaa myös hevosillemme vaihtelevaa liikuntaa. Ratsastuspolku on vajaan kilometrin mittainen nousuineen ja laskuineen ja se kiertää koko tallialueemme. Meillä on myös kaksi ratsastuskenttää käytössämme, 30m x 60m ja 40m x 80m. Maneesimme on kokoa 24m x 60m.

Booke talutuksessa ratsastuspolulla.

Tarhaus hoidetaan omissa kahdessa tarhassamme porukoissa. Uudistimme tarhojen pohjat kokonaan viime syksynä ja ne ovat olleet huippukunnossa koko syksyn. Brookella on tallissa useampi kaveri ja se saakin tarhata tuosta porukasta lähes kaikkien kanssa. Helpottaa, kun voi vaihdella porukkaa, jossa hevonen tarhaa. Brooken paras kaveri on kuitenkin nuusku-, tarha- ja kisakaveri Beppo. Tytöillä on selkeä viha-rakkaus-suhde. Periaatteessa Beppo on Brooken pomo tarhassa, mutta melko tasapuolisesti ne siellä aikaansa viettävät, kumpikaan ei koe tarvetta uhitella toiselle koskaan. Trailerissa saattavat välillä nahistella, varsinkin silloin, jos Beppo ummistaa silmänsä ja torkkuu, nappaa Brooke sitä turvasta kuin sanoen "älä nuku" :) (nähty Booke-camista useaan kertaan).

Tarharemonttia.

Uuden tarhan ensimmäiset kokeilijat.

Tässä pieni esittely Brooken tallikavereista.

Beppo

Beppo on vuonna 2001 syntynyt iso puolalainen tamma. Se on ollut tallissamme jo neljän vuoden ajan. Beppo on suuri ja raamikas, sillä on hienot liikkeet. Beppo kilpailee omistajansa Minnan kanssa lähinnä kenttäratsastuksessa ja hurmaa siellä koulutuomareita lennokkaalla ravillaan. Osaa myös olla itsepäinen ja tietää välillä paremmin kuin ratsastaja miten maastoradan reitti oikein meneekään.

Sack

Pikkuprinssi, prinssipuoliso, kuninkaaksi pyrkivä liukas silakka Sack on tallin ehdoton estekuningas. Sack, syntynyt Ruotsissa 2002, kilpailee omistajansa Pirren kanssa 140cm tasolla esteissä menestyen. Sack on ikuinen pojannulikka, veitikka viimeiseen saakka, omaa myös hämmästyttäviä houdinitaitoja ja osaa kuoriutua riimuista ja suitsista itse ulos ja tekee sen silmänräpäyksessä, ja vaikka seisoisit vieressä, et huomaa ennen kuin sitten, kun tämä kahlekuningas on remmeistään vapautunut.

Eemeli

6-vuotias estehevosen alku. Kilpailee omistajansa Pirren kanssa nuorten hevosten luokissa. Tämä puolijättiläinen on Suomessa syntynyt, suuri ja kiltti kuin mikä. Tulevaisuuden toivo.

Kutri

Vuonna 2005 Suomessa syntynyt tamma. Tämä musta, tasapainoinen ja solakka kotterilainen on menestynyt nuorten hevosten luokissa ja siirtyy nyt nuorisotasolta aikuisten hevosten sarjaan omistajansa Hemun kanssa. Kutri kuvittelee olevansa lauman johtaja ja ottaa heti vanhemmilta hevosilta luulot pois, jos ovat liian lapasia tämän arvonsa tuntevan tamman edessä.

Shelly

Vuonna 2001 syntynyt hollatilainen tamma. Ihan uusi tulokas tallissamme, tuli omistajansa Alkun edellisen hevosen tilalle tämän sairastuttua. Aika näyttää miten korkealle nämä kaksi yhdessä ponnistavat.

Tuutti

1995 Suomessa syntynyt tamma. Estekonkari, varsinainen ratsastajan unelma esteillä. Tämä tamma on kiertänyt paljon kilpailuja edellisen omistajansa kanssa. Tulinen ja kuuma, hyppää todella mieluusti. Ei tarkkakoipisin, mutta rehellinen hyppääjä. Nyt kahden aikuisen ja nuoren tytön ratsuna, kilpailee varmaan tällä kaudella esteitä aluetasolla toisen omistajansa kanssa.

Gladi

1998 Suomessa syntynyt tamma, jolla jälkeläinen GP-tasolla. Gladi on itse kilpaillut 135cm tasolle saakka menestyen. Määrätietoinen tamma, joka tietää mitä tahtoo. Ei tee mitään ilmaiseksi, mutta osaa paljon, jos viitsii ja haluaa. Palailemassa radoille omistajansa Manin kanssa erilaisten kremppojen jälkeen.

Hyvä mieli

2012-01-10T15:19:00.000+02:00

Ai ai, miten mieltä lämmittää hierojan kommentti Brookesta: "Wau. Olipa muuttunut hevonen ja vain positiiviseen suuntaan!" Kiitos Via Hipon Kepa, you made my day! Kiitos tästä muodonmuutoksesta kuuluu tietenkin myös Brooken kuntoutumiseen myötävaikuttaneille! Tästä on hyvä ponnistaa kohti kauden koitoksia! Ihanaa!

Aina on jotain korjattavaa

2012-01-10T11:20:00.001+02:00

Mikä ihme tässä alkuvuodessa aina on? Brooke toimii paremmin kuin koskaan ja sen ratsastaminen on, jos mahdollista, vieläkin mielettömämpää kuin yleensä. Se on letkeä, se on reipas, se on tyytyväinen. Onko se Micklemeiden ansiota? Tuskin. Mutta ei niistä varmaan haittaakaan ole.

Brooke on aivan erilainen ratsastaa edestä noilla Micklemeillä. Se on rento suustaan, sen leuka on rento, se nojaa nyt jopa liikaakin käteeni. Otan kuitenkin paljon mieluummin tuollaisen rennon hevosen, joka liikkuu pyöreänä ja painaa vähän kädelle kuin sellaisen lohikäärmesuunaukojan, joka kulkee tyytymättömänä, selkä notkolla ja kireänä joka paikasta. Uskon, että saan ohjeiden avulla sen kyllä tuolta matalalta korkeammalle, mutta uskon myös, että tarvitsen siihen apua maasta käsin. Tuohon hyvään tunteeseen on vaan liian helppo jäädä oleilemaan ja olla vaatimatta itseltään yhtään sen enempää.

Brooke Peuramaalla treeneissä 2007.

Blogiani alusta saakka seuranneet muistavat varmaan itkuvirteni koulusatulassa istumisen vaikeudesta. Minun oli vaikea löytää rentoa asentoa koulusatuloissa, kokeilin ensin Stübben Scandicaa ja koin siinä tuskan hetkiä. Etsin jopa Googlesta apua mielikuviin, joilla auttaa itseäni tässä kipuisassa tilanteessa. Vasta, kun kokeilin ystäväni Stübben Colomboa pystyin istumaan ilman, että minuun sattui. Hankin sitten itsellenikin tuon Colombon, mutta se ei sitten kuitenkaan ollut avain onneen. Löysin kuin löysinkin sitten vihdoin ja viimein oikein kunnon vintage-Stübbenin Parzival - satulan ilman minkään sortin tukia alkoi onni löytyä myös koulusatulassa.

Brooke Tampajalla kisoissa 2006.

Päätin kuitenkin kokeilla onneani, koska Brooke on nyt ollut kaikin puolin niin mukava. Otin erääseen treeniin mukaani tuon pahan onnen mustan Scandican. Ajattelin, että josko nyt olisin saanut istuntani sellaiseen kuosiin, että voisin istua myös tavallisessa koulusatulassa, ei ainoastaan tuossa suorassa pyllyntappajassani (30 vuotta vanha Stybykkä, ei se kaikkein pehmein malli, sano mun sanoneen... (auts)). Ja hei, ihme on tapahtunut. Tai sitten olen oppinut avaamaan lonkkiani. Tai sitten Brooke liikuu pyöreämpänä ja rennompana, jolloin liikkeissä on keinuvampi istua. Tai sitten kaikki yhdessä. Mutta joka tapauksessa, tuossa aiemmassa kidutuspenkissä oli oikein kiva istua! Mieletöntä! Olen niin iloinen. Ainankin olemme liikkuneet johonkin suuntaan. Aivan sama mitä on tapahtunut, mutta jotain on tapahtunut, koska pystyin tekemään täysipainoisen treenin myös tuossa aiemmin niin paljon kipua ja kyyneleitä aiheuttaneessa satulassa. Mahtavuutta!

Brooke Markun kurssilla 2006

Fiilistelin tässä koulusatulassa tekemällä paljon taivutteluja ja etuosan siirtämistä. Meillä on Brooken kanssa ongelmana se, että se puskee varsinkin oikeaa pohjetta vasten ja tämä aiheuttaa hankaluuksia vasemmassa kierroksessa avotaivutukseen. Brooke ei halua siirtyä etuosallaan uran sisäpuolelle vaan kaatuu oikeaa pohjetta vasten. Olen nyt keksinyt loistavan tavan itse hallita kehoani niin, että saan sen paremmin siirrettyä. Ajattelen, että yritän työntää oikean istuinluuni läpi satulan etukaaren vasemmasta alareunasta. Tällöin saan painoni avuksi tähän liikkeeseen ja se onnistuu paljon paremmin. Vielä en ole saanut Brookea jäämään rennosti asettuneena vasempaan, mutta uskon senkin tulevan vielä.

Hienoina Laaksolla 2007.

Ah, tätä ratsastuksen vaikeutta. Aina on jotain, minkä voisi tehdä paremmin. Ja aina, kun saa jonkun asian toimimaan huomaakin, että joku toinen on retuperällä. Eipähän ainakaan käy aika tylsäksi. Mutta kun muistaisi vielä pitää hevosellekin niitä kivoja päiviä, ettei aina viilata pilkkua...

De-franketusklipsit

2012-01-08T21:29:00.000+02:00

Olen monesti aiemmin kirjoittanut siitä, miten minun on vaikeata pitää ohjat lyhyenä Brooken kanssa. Minulla on aina ollut ongelma ohjaspituuden kanssa, mutta Brooken kanssa ongelma on kertautunut ja kertautunut ja useimmat valmentajat huomauttavat minulle jatkuvasti ohjastuntuman lyhentämisestä. Olen mielestäni yrittänyt kaikkea;

ostanut moniväriohjat, joissa värikoodien olisi pitänyt helpottaa minua pitämään oikeasta kohdasta kiinni (ei auttanut, ohjat valuivat silti)

sitonut molempiin ohjiin solmun siihen kohtaan, jossa käden tulisi pysyä (auttoi, mutta Brooke protestoi aika paljon ohjastuntumaa, joten ratsastus ei ollut niin mukavaa, joten lopetin tämän tekemisen)

Nyt ostin Tukholman Horse showsta ohjiin pujotettavat klipsit, rein bowsit ja nyt olen vihdoin ehtinyt testaamaan niitä.

(Ainoa, jota oikeastaan en ole kokeillut on, että ihan oikeasti opettelisin ratsastamaan sen Brooken rehellisesti sinne pohkeen eteen, jolloin tällaista tuntumaa vastaan taistelemista ei tulisi... hmm. Ai miten niin yritän päästä helpolla?)

Rein Bowsit pujotetaan ohjaan niin, että ylimääräinen renkula jää ohjan sisäpuolelle. Klipsi laitetaan siihen kohtaan ohjassa, jonka takaa haluttaisiin pitää tuntuma ja sen jälkeen solki sulkee ohjan sinne sisään tiiviisti. Tarkoitus on, että tämä opettaa pitämään ohjat oikean mittaisina ja pidempään käytettynä edesauttaa lihasmuistin syntymistä niin, että saa oikeanlaisen tuntuman hevosen suuhun myös ilman näitä.

Klipsi kiinnitettynä.

Miltä ne sitten tuntuivat. Hmm. Niin. No, jos oikein rehellisiä ollaan niin ensin laitoin ne aivan liian pitkälle Brooken suusta. Ratsastelin tyytyväisenä kädet sylissä ja ajattelin, että onpas tämä helppoa. Hyvin saan hevosen tuntumalle ja kaikki on kivaa. Mutta sitten katsoin itseäni peilistä ja totesin, että mikään ei ole muuttunut, ratsastan juuri niin kuin ennenkin. Pysähdys siis ja ohjien uudelleen asettelu. Soljet ovat todella tiukassa, joten niiden avaaminen ei ole suinkaan kovin helppoa. Onnistuu hyvin tällaisella kivalla ja rauhallisella kokeneella hevosella, mutta enpä haluaisi alkaa säätää niitä selästä käsin nuorella tai epäluotettavalla pomppijalla.

Kun sain hantaakit vihdoin oikeaan paikkaan huomasin omassa ratsastuksessani sen ongelman, jonka takia ohjani pitenevät. Minulle tuli lähestulkoon heti sellainen fiilis, että haluaisin vähemmän painetta käsiini ja olisin halunnut pidentää ohjia ja päästää Brooken pidemmäksi. Mutta en siis voinut tehdä niin. Minun oli pakko korjata kädellä roikkumista pohkeella ja eteenpäin ratsastamalla. Huomasin myös, että minulla on helposti enemmän tuntumaa toisella kädellä kuin toisella. Nyt, kun ohjat oli yhtä pitkät huomasin tämän erittäin selvästi. Minun teki mieli päästää toisella kädellä enemmän (oikealla), en siis olisi jaksanut pitää sillä tasaista tuntumaa. Muuten itse ohjasote ei tuntunut yhtään erilaiselta. Vähän oli enemmän ja paksumpaa tavaraa kädessä, mutta muuten tuntuma oli normaalin oloinen ja sain kädet hyvin ohjien ja lenkkien ympärille.

Simuloitu ohjasote.

Brooke oli alusta asti erittäin tyytyväisen oloinen. Se oli tasainen edestä ja nojasi ehkä vähän liikaakin käteeni. Se ei kuitenkaan aukonut suutaan. Laukassa en ehkä osannut olla kädelläni riittävästi mukana, sillä laukassa Brooke tempoi enemmän ja oli vähän tyytymätön suustaan. Olisi varmasti pitänyt käyttää enemmän pohjetta, mutta se oli jotenkin vaikeaa. Ongelma helpottui, jos ratsastin vähän eteenpäin laukassa, ajatellen pomppivaa, pyörivää laukkaa (lue: ehkä sellaista, jota pitäisi aina ratsastaa, eikä mennä sitä hidasta mummolaukkaa...).

Minusta klipsit eivät pysyneet kunnolla kiinni, ehkä en saanut niitä viritettyä riittävän tiiviisti hevosen selässä. Oikea ohja varsinkin lipsui pidemmäksiä. Toki se voi johtua siitä, että jos Brooke painaa enemmän tälle puolelle niin paine klipsiin on suurempi. Täytyy seuraavaksi kokeilla klipsejä toisin päin, eli selvittää onko vika toisessa klipsissä vai onko todella niin, että paine on niin suuri, että klipsi yksinkertaisesti liukuu. Tällöin on enää jäljellä mahdollisuus kokeilla klipsin asettamista nappulaohjaan sellaiseen kohtaan, että nappula estää liukumisen.

Kokonaisuutena hantaakit/klipsit/defranketusjutut tuntuivat toimivilta. Uskoisin, että jos pääsen valvovan silmän alle niin, että viritämme ohjaspituuden täsmälleen oikeaksi ja saan ohjeita pohkeiden käytöstä ja hevosen ratsastamisesta oikeasti eteenpäin niin minulla ja hevosellani on oikeasti mahdollisuus oppiakin tästä jotain. Tavoitteenani on, että saan pidettyä jonkin ajan päästä tuntuman ihan ilmankin noita. Oli mukavaa, että klipsit eivät häirinneet vapain ohjin kävelyä eikä loppuverkkojen aikana hevosen päästämistä pidemmälle kaulalle, silloin ne vain roikkuvat ohjissa kiinni eivätkä varsinaisesti häiritse.

Klipsit roikkuu ohjassa.

Ratsastuksen jälkeen on kiva palkita hevonen lämpimillä mössöillä, joita Brooke osaa jo ilmiselvästi odottaa. Mihin tarvitsee koiraa, kun on kaverina kuolaava hevonen :)

Missä ne mössöt on?

No, tuleeko niitä?

Anna nyt jo!

Suu napsaa.

Väsynyt uuden vuoden juhlija?

2012-01-03T17:34:00.001+02:00

Sunnuntaiaamuna tallissa odotti väsynyt uudenvuoden juhlija:

Booke makoili boksissaan ja kun menin sille juttelemaan se nukahti syliini. Siirsin sen turvan varovasti sylistä lattialle ja katselin kuinka se ihan oikeasti nukkui. Ilmeisesti uskalsi mennä makuulle vasta aamun valjettua ja paukuttelun loputtua. Raukka. Kamala juhla toi uusi vuosi näille eläimille. Pöh.

Siinä sitten kamoja hakiessani Brookekin piristyi ja nousi ja pääsimme liikenteeseen. Oli pakko ottaa muutamia kuvia, kun oli niin kirkas ja nätti päivä.

Micklem multibridle juoksutushärpäkkeenä.

Ihanaa alkanutta vuotta kaikille!

Brooken uudet vaatteet

2012-01-03T17:16:00.002+02:00

Olipas ihana joululoma! Se piti sisällään valmennustunteja sekä koulu- että esteratsastuksessa, sain ratsastaa ystäväni hienolla Ässällä ja ehdin vähän jopa hevoskauppa-aleihinkin. Brooke sai uuden ulkoloimen. Olen huono ostamaan uusia loimia, kun vintillä on pussillinen wanhoja. Joku voisi olla sitä mieltä, että ovat jopa liian vanhoja (lue kuluneita ja rikkinäisiä), mutta en raaski niitä kyllä poiskaan heittää. Periaatteessa ehjiä ja toimivia loimia.

Loppuvuoden huonoissa keleissä huomasin kuitenkin meillä selkeän puutteen; loimikasseissamme on hyvän korkeakaulaisen ulkoloimen kokoinen aukko. Brooken sisäloimet ovat kastuneet kaulasta ja pyllystä useana päivänä ja vaikka tallinhoitaja onkin ollut joka kerta niin ystävällinen, että on vaihtanut tytölle kuivaa ylle niin ajattelin kuitenkin sen tarha-ajankin olevan mukavampi kuivana. Näin ollen suuntasin sitten Kartanon ratsuun Kauklahteen ensikäynnille ja nappasin sieltä mukaani Kimberly - merkkisen loimen. Ystävällisen myyjän mukaan loimi on Weatherbetan halvempi malli, tehdään samalla tehtaalla samoilla mitoilla. Ja koska meillä on kerran ollut yksi Weatherbetan loimi, joka oli tosi istuva ja nätti, uskalsin ostaa uuden tuttavuuden. Rouhea alehintakin saattoi toimia pienenä houkuttimena (ai miten niin pihi omistaja).

Brooke ainakin tuntui pitävän uudesta loimestaan (?)

Loimi edestä

Loimi takaa

Loimi sivusta (ja Brooken muurahaisprofiili)

Lisäksi tein pienen tilauksen Hööksin aleihin. Horzen aleista en löytänyt mitään kivaa, ehkä teillä on parempi onni.

Onko teille tuttuja noi Kimberlyn loimet? Ja mitä ominaisuuksia arvostatte loimissa?

Ihanaa joulua

2011-12-23T20:20:00.000+02:00

Brooken Elämää toivottaa kaikille lukijoilleen oikein ihanaa joulua!

Virtuaalirata

2011-12-13T11:55:00.000+02:00

Tässä nyt vihdoin se virtuaalirata Tukholman Horse Show:sta, jonka lupasin. Visuaalinen ja hauska, eikö totta?

Micklem one-o-one

2011-12-13T08:46:00.005+02:00

... Micklemithän sieltä Postista tuli. Hyvin te mut tunnette! Ja en tietenkään malttanut olla ottamatta niitä heti käyttöön. Kokoaminen oli oma prosessinsa:

Paljon remmejä, miten nää laitetaan?

No nyt alkaa jo näyttää suitsilta!

Kiitos Micklem :)

"Kaikkeen sitä aikuinen hevonen joutuukin"

Poskiluun alapuolelle

Kuolaimet tulee lyhyillä remmeillä kiinni pieniin renkaisiin.

Ja kuolaimet voi lisäksi kiinnittää klipseillä turparemmiin, jolloin pidätys kohdistuu enemmän nenään kuin suunpieliin ja suuhun.

Ja pitihän sitä hackamore-versiotakin kokeilla heti!

Brooken tunnelmia ensikokeilun jälkeen:

Asensin suitset Brookelle lauantaina ensimmäistä kertaa ja ratsastin siis sekä kuolainversiolla että kuolaimettomalla ja täytyy sanoa, että ensivaikutelma on mieletön! Koskaan mulla ei ole ollut kuolaimella sellaista tunnetta Brooken kanssa; se nojasin käteeni jopa liikaakin, mutta se on vain positiivista, että se uskalsi ottaa tuntuman niin hyvin vastaan. Kuolaimeton suitsitus toimi myös erinomaisesti ja Brooke oli siinäkin niin kiva, että laitoin rohkeasti tuon version sunnuntaina seuramme mestaruuskilpailuihin. Ehkä kannatti, sillä saimme Brooken kanssa pronssia! Hieno paluu kisaradoille, vai mitä?

Tässä vielä vähän videomatskua ensimmäisestä kokeilukerrasta, jossa todistamme erään Micklemeihin liittyvän jujun vääräksi (Jonnan ja Booken paljastukset osa I):

Hengitä selkään saakka, vatsaan ryppy, eli tunnelmia istuntakurssilta

2011-12-13T08:19:00.000+02:00

Osallistuin viikonloppuna elämäni ensimmäistä kertaa istuntakurssille (voi olla, että sellaiselle olisi ollut tarvetta aiemminkin, mutta parempi myöhään ja niin edelleen). Tallillemme tuli Kiki Riekkinen ohjeistamaan istunta-asioissa ja tämä jokapaikkaaninnollaosallistuja oli tietenkin mukana. Meidät oli jaettu kahden hengen ryhmiin, joten luvassa oli hyvinkin yksilöllistä apua.

Ihan ensimmäiseksi Kiki haastatteli osallistujia ja kysyi kysymyksiä omasta ratsastuksesta, hevosesta ja istunnasta. Kerroin ihan rehellisesti ongelmakohtani: liian pitkät ohjat, lyhyt jalka, puristan helposti hevosta koko jalalla pitäen näin muka itseni paremmin satulassa. Kerroin myös, että oikea jalkani tuntuu ihan erilaiselta ratsastettaessa kuin vasen ja että joudun usein korjaamaan oikeaa istuinluutani nousemalla ylös tai heiluttamalla pyllyä satulassa. Joku kinnaa vastaan tai ei ole tarpeeksi auki, jotta saisin istuinosani tasapainoisesti ja tasapuolisesti satulaan.

Aloitimme lauantaina niin, että ratsastimme kumpaankin suuntaan kevyttä ravia Kikin katsellessa sivusta. Sitten menimme muutaman kerran rata pituussuuntaan leikkaa poispäin ohjaajasta hänen seuratessa samalla takaa miten istumme satulassa. Tämän jälkeen siirryttiinkin sitten lähiopetukseen, eli ympyrälle tai neliölle ohjaajan ympärille. Aluksi piti miettiä istuvansa rennosti. Sitten pysähdyttiin ja nostettiin jalat satulan eteen. Piti tuntea kumpikin istuinluu. Asento tuli hakea ensin sivusuunnassa, keikkua istuinluulta toiselle, kunnes löysi tunteen kummastakin siellä pyllyn alla. Tämän jälkeen kokeilimme asentoa eteenpäin ja taaksepäin. Kun sopiva paikka oli löytynyt, siirryttiin käyntiin.

Käynnissä piti kokeilla minkälainen reaktio hevoseen tulee, kun siirtyy istumaan istuinluiden etureunalle. Hevosen olisi tullut hidastaa, jonka itse ainakin jossain määrin huomasin. Tosin Brooke käveli jo muutenkin melko hitaasti, se ihmetteli kovasti tätä tällaista tuntia, jossa opettaja hyvin lähietäisyydellä käy koskemassa ratsastajaan, mutta varsinaista vauhdikasta liikkumista ei ole ollenkaan. Istuinluiden takareunalle istumisen tulisi aikaansaada eteenpäinvievä vaikutus, mutta itse en sitä kyllä huomannut. Ehkä laukassa sen huomaisikin, mutta käyntiin ei kyllä tullut mitään muutosta.

Sain myös opastusta siihen, että minun ei tule ajatella ohjien pituutta vaan sitä, että kyynerpää on kiinni vartalossa. Mikä ihana tekosyy! Vetoan tästä lähtien aina tähän, kun minua pyydetään lyhentämään ohjia, hih! Mutta olen monesti itsekin miettinyt, että miten ihmeessä minun pitäisi pystyä pitämään kädet siinä säkän yläpuolella satulan edessä, kun olen niin lyhyt. Olen myös monesti uhannut ottaa itsestäni valokuvia, joissa tämän käsien pituuden riittämättömyyden voisi demonstroida, mutta en ole saanut ketään rekrytoitua (lue: lahjottua tai pakotettua) kuvaamaan tätä ulottuvuuden ongelmaa.

Kiki tuli myös pysäytetyn hevosen viereen seisomaan. Piti kumartua ihan kykkyrään. Sitten nousta ylös sen verran, että saa istuinluut satulaan. Pyllyä piti viedä eteenpäin - alaspäin, itselle tuli sellainen häntä koipien välissä fiilis. Ylävartalo piti nostaa varovasti pystyyn niin, että vyötärönauhan kohdalle tulee ryppy. Selkää ei siis saanut yliojentaa. Asento tuntui oudon sykkyräiseltä, mutta kun sain ohjeen ottaa vanhan asentoni tuntui lapaluiden välissä tuttu kipu; tätä kipua ja jännitystä olen keskellä selkääni ihmetellytkin. Se taitaa siis tulla siitä, että yritän väkisin pitää ylävartaloni muka-sotilaallisessa, ryhdikkäässä asennossa. Ei siis niin. Täytyy yrittää olla rennompi ylävartalosta. Puuh. Vaikeaa.

Sunnuntaina aloitimme kuten edellisenä päivänä, mutta sitten keskityimme jalkoihin ja niiden asentoon. Meidän tuli kokeilla mille osalle jalasta paino tulee, kun jalustin on varpailla ja syvällä jalassa. Kikin mielestä jalustin tulisi pitää jalan leveimmän kohdan takana, koska siinä on selkeä tasapainoviiva. Tämäkin oli vaikeaa, mutta, kun jalka rentoutui sain todella hyvän fiiliksen satulassa. Saimme myös ratsastaa vähän enemmän ravia ja yrittää siinä löytää uutta asentoa.

Tuntuu, että kaikki muutokset olivat kohdallaan, mutta tuntuivat vaikeilta. On kai se hankalaa muuttaa omaa asentoaan, joka on niin tutuksi tullut ja itselle ominainen. Mutta aion yrittää, koska istuntani ei todellakaan ole kovin hyvä eikä ainakaan rento. Toivottavasti pääsen jossain vaiheessa uudestaan jollekin kurssille hakemaan lisätukea omalle istuntamuutokselleni, muussa tapauksessa ennustan, että nämä nyt saadut ahaa-elämykset unohtuvat ja palaan taas jäykään vanhaan kroppaani.

Mitä jäi käteen (vartaloon?) kurssin jälkeen:

Silmät pään jatkeena, ei saa kääntää päätä liikaa
Istunta vähän kuin häntä koipien välissä, mutta vatsaan ryppy
Ohjien pituus ei ole ratkaisevaa vaan se, että saa kyynärpään rennosti kiinni vartaloon. Vain silloin voi ohja toimia kuten sen kuuluu
Katse hevosen häntään vasemmalle oikea istuinluu satulaan. Brooke parempi vasempaan kierrokseen ja pitää pitää huolta siitä, että oikealle saan käännettyä koko vartalon
Niska pitkänä

Sneak peak tulevaan joululahjaan

2011-12-08T08:35:00.000+02:00

Oscar Wilden sanoin, pystyn vastustamaan kaikkea paitsi kiusausta. Tilasin siis itselleni joululahjaksi erään omassa joululahjalistauksessa löytyvän tavaran. Olen saanut viestiä tavarantoimittajalta, että tilaamani tavara on pakattu ja toivottavasti matkalla luokseni jo. Arvatkaapa mitä tilasin?

Stockholm Horse Show - ja meillä kaikilla oli niin mukavaa!

2011-11-29T16:13:00.001+02:00

Vietin viikonlopun hyvässä seurassa Tukholmassa Globen-areenalla ihaillen ratsastusta ja showohjelmaa Stockholm International Horse Showssa. Olen ollut siellä kerran aikaisemminkin, mutta siitä on jo reilusti vuosia aikaa. Valitsimme lauantailta ja sunnutailta kummastakin kaksi näytöstä. Jokaisessa näytöksessä oli vähintään yksi merkittävä luokka, esimerkiksi Grand Prix Kür tai sitten pari pienempää luokkaa. Lisäksi oli erilaista showohjelmaa ja esityksiä. Lauantain aamupäivänäytöksessä oli jonkin verran vapaita paikkoja toisella penkkitasolla. Alimmat katsomot olivat täynnä. Ylimmät olivat tyhjinä. Mutta illan galaan oli sitten se kolmaskin kerros aivan täynnä. Ruotsalaiset elivät todella täysillä mukana omien tähtiensä suorituksissa, eikä ihme: lähes jokainen luokka päättyi ruotsalaisvoittoon. Voittoja napsivat Linda Heed, Patrik Kittel, Tinne Wilhelmsson-Silfven, Douglas Lindelöw, vain muutamia mainitakseni. Lisäksi myös suurin osa sijoittuneista edusti tätä sinikeltamaata. On se vaan kumma millainen ratsastuksen kultamaa tuo Ruotsi on!

Saimme nähdä lauantaina kouluratsastusklinikan, jossa Malin Baryard ja Peder Fredriksson ratsastivat GP-hevosillaan yleisön edessä, mikrofonit kypärässä selittäen miten verryttelevät hevosiaan kilpailuja varten ja kilpailuissa. Malin kertoi aloittavansa siirtämällä takaosaa uran sisäpuolelle ja ulkopuolelle, jotta varmistuu siitä, että hevonen todella kuuntelee pohkeita ja on taipuisa ja irti itsessään. Peder kertoi, että kaikkein tärkeintä isoja ratoja hypätessä on, että hevonen on rehellisesti pohkeen edessä. Kumpikin demonstroi tätä tekemällä isoja muutoksia laukkaan. Hevosen tuli kuitenkin pysyä tasapainoisena. Lisäksi Malin näytti miten harjoittelee tiukkoja kaarteita varten lisäämällä laukkaa, ottamalla kiinni ja tekemällä piruetinomaisen käännöksen. Tuskin hän tätä nyt kilpailuverryttelyssä tekee, mutta hyvähän tuotakin on harjoitella.

Olin erittäin iloinen, että kaksi maailmantähteä tuovat hevosensa yleisön eteen ja kertovat omasta ratsastuksestaan. Oli hienoa yleisön arvostamista laittaa hevosensa ja itsensä ratsastuskuntoon, vaikka ohjelma kesti vain noin vartin. Go Malin ja Peder.

Lauantai-illan H&M Gala Show oli upea. Juontajina illassa toimivat Henrik "Malinin mies" Johnsson ja Jessica Almenäs - kaksi kokenutta ammattijuontajaa ja julkkista. Kahden juontajan välinen huumoripainoitteinen ja osin kuuluttamossa osin on-site - haastattelujen värittämä juonto yksinkertaisesti toimi! Aivan mahtavaa viihdettä! Aivan uudenlainen tapa nauttia ratsastusurheilusta. He kertoivat mukavia yksityiskohtia ratsastajista ja haastattelivat kiperien kysymysten kera ratsastajia palkintojenjaossa. Myös ratamestari sai osansa ja joutui perustelemaan vaativimpia kohtia radassaan.

Illan lopuksi saimme vielä nauttia jouluohjelmasta.

SIHS:ssä jaettiin yhteensä viikonlopun aikana viisi Volkswagen autoa! Yksi näistä autoista meni Ruotsin "Amateur Tour" - voittajalle, eli Agria Cup - voittajalle 120cm luokassa. Autopalkinto sai ratsastajat todella yrittämään. Koska autoja ei ollut tarjolla ainoastaan luokkavoittajille vaan myös meeting-voittajille ratsastivat ratsastajat tosissaan myös siinäkin tilanteessa, että saivat pudotuksen uusinnassa. Olihan pistesijoillakin vaikutusta lopullisia meetingpisteitä laskettaessa. Vaikka esteluokat olivat pieniä, vain noin 20 lähdön luokkia oli jokainen luokka silti erittäin laadukas ja viihdyttävä katsoa. Ja lisäarvoa esimerkiksi sunnuntain GP-luokkaan toi paikalle tätä luokkaa varten extrasti Abu Dhabin kilpailuista lennätetty tuore EM-kultamitalisti Rolf-Göran Bengtsson! Katsomo meni ihan sekaisin, kun Roffe tuli luokan viimeisenä areenalle. Roffe oli muuten vaatimattomasti käynyt kuittaamassa AD-kisoista neljännestä sijastaan miljoona ruotsin kruunua!

Expoalue oli valtaisa! Siellä oli kahdessa kerroksessa näytteilleasettajia ja kävelykäytävillekin oli jätetty riittävästi tilaa. Ryysishän siellä tietenkin näytösten välissä oli, mutta jokaiseen kojuun pääsi sisään ilman hengenahdistuspaniikkikohtausta, joka usein valtaa esimerkiksi Hartwall-areenalla. Pidin myös siitä, että kojut oli sijoitettu wanhaan hyvään Messukeskustyyliin, eli ne oli ruudukoitu, joten ei tarvinnut kiertää aina koko kierrosta vaan kojuja saattoi tutkia ristiin rastiin ja oli myös helppo palata johonkin kauppaan takaisin, kun ei tarvinnut kiertää koko Expoaluetta sen löytääkseen.

Kauppiailla oli kaikilla melko suuret kojut, joten tavaraa oli paljon. Esimerkiksi Mountain Horsella, Börjesillä, Horzella ja Charliesilla oli valtavat kojut, joissa hyviäkin tarjouksia. Lähdin matkaan mielessäni ne aiemmin mainitsemani Micklem - suitset, mutta valitettavasti niitä en löytänyt. Kokeilin myös Ariatin saappaita, mutta pihiys iski enkä raaskinut maksaa 500 euroa saappaista, joiden melkein kaksoskopiot minulla jo on. Pääsin kokeilemaan myös Tretornin saappaita, samanlaisia, joita aiemmin tänä vuonna erään junnutytön jalassa ihastelin. Sisäinen Scroogeni kuitenkin esti minua kävelemästä noiden kanssa kassalle. Hintaa oli kuitenkin noillakin ihanilla saappailla se 500 euroa. Jäin kuitenkin siihen vankkaan uskoon, että nuo jalassa olisi varmasti parempi ratsastaja... No, ainakin näyttäisin paremmalta.

Ihanat Tretornit.

Ariatin lukussaappaat hiplausetäisyydellä.

Brookelle tarttui mukaan kaksi satulahuopaa (ihan kuin niitä ei olisi entuudestaan tarpeeksi...), ruskea messinkilukollinen rintaremmimartingaali, teddypehmuste kisariimuun sekä heijastimia jalkoihin. Itseäni lahjoin etukäteisjoululahjoilla: Kingsland - pipo, talviratsastuskäsineet ja de-franketusklipsit. Niillä aion saada ohjaspituusongelmani selätettyä. Kirjoitan näistä sitten vielä oman raportaasin, kunhan olen päässyt niitä kokeilemaan.

Olin erittäin otettu siitä miten nopeasti kaikki luokat ja väliaikaohjelmat seurasivat toisiaan. Lauantaina esimerkiksi näytöksen alkaessa oli show-ohjelmaa. Tämän jälkeen rata rakennettiin huippuvauhtia katosta heijastettavien valojen avulla. Sillä aikaa katsojat saivat nauttia ilmeisesti jostain huippusuositusta trendilaulusta "Fest hos Mange". Olen ilmeisesti vanha, kun tuo tukholmalaispoikien kesäveisu on jäänyt ihan vieraaksi... Katsomon reaktioista päättelin tuon olevan jotain elämää suurempaa.

Ajattelin tähän väliin tulevan radankävelytauon, mutta ratsastajat olivatkin siis kävelleet radan jo ennen tuota show-ohjelmaa, eli väliaikaohjelman päättymisen jälkeen rata päästiin aloittamaan viidessä minuutissa! Loistavaa katsojien huomioimista. Näytökset oli todella rakennettu ja hoidettu niin, että lätättyään pyllynsä pehmeään punaiseen penkkiin siinä sai istua rauhassa näytöksen loppuun saakka ilman, että joutui kauaa odottelemaan mitään.

Tuota heijastinapua käytettiin myös demonstroimaan ratojen kulkua. Otin videon valjakkoluokan radan hevosdemosta, mutta video oli liian raskas ilmeisesti. Täytyy vähän editoida sitä ja yrittää saada se tänne myöhemmin. Koska se on hauska! Valoefektisovellus lämmitti ainakin tämän tekniikkanörtin mieltä.

Minua ilahdutti erityisesti kahden nuoren suomalaisratsastajattaren menestys. Nina Fageström oli ihan suvereeni kaikissa luokissa, joihin osallistui. Niin kaunista, tasaista ja ennen kaikkea varmaa ratsastusta on ilo katsoa. Nina tuo hevosensa aina ihanan luottavaisesti loistaviin paikkoihin, niin perusradalla kuin hurjassa tempossa ponityttökaarteiden kautta. Upeaa, että meillä on tuollainen taituri maailmalla suomalaista ratsastusta edustamassa! Mouse ja Talent hyppäsivät kumpikin ilolla ja helponnäköisesti jos jonkinlaiset esteet. Hyvä Nina!

Myös kouluratsastuksen puolella sai ihailla suomalaistaituruutta. Mikaela "Fia" Lindh ratsasti upeasti Mas Guapolla sekä lauantain GP:ssä että sunnuntain Kürissä saaden huippupisteet kummastakin radasta. Ratsukko palkittiin näistä harmonisista suorituksista sijoituksella kummassakin luokassa! Minuun ainakin iski totaalinen ratsastusinspiraatio (niin kuin sitä nyt ei olisi jo ennestään ollut) näitä suorituksia katsellessa. Ollapa itsekin yhtä taitava!

Koko reissu, hotelleineen, lentoineen ja lippuineen tuli maksamaan vähän reilut 300 euroa. Ikävä kyllä ostokset eivät sisälly tuohon hintaan :) Mutta loistava reissu, jolta ei jäänyt kaipaamaan oikeastaan mitään.

Rakas Joulupukki... tai vinkki ihan sille oikealle henkilölle, joka lahjoja ostaa

2011-11-16T17:18:00.002+02:00

On taas se aika vuodesta, kun pitäisi miettiä mitä ostaa ja kenelle. Ajattelin nyt jakaa teidän kanssa muutamia käyttökelpoisia lahjaideoita, joista itse ainakin ilahtuisin. Ehkä pitää paketoida ihan vain muutama lahja itselleen..

Legendaarisen Morriksen kurssi tämän vuoden klinikasta on myynnissä Sporttikaupassa. En ole koskaan ollut katsomassa Morriksen kursseja, mutta tiedän miten loistavia vinkkejä, harjoituksia ja ajatuksia herralla on. Tämä DVD olisi vähän kuin se next best thing. Kesto 14h, hinta 59 euroa.

Hyvännäköisiä saappaita ei koskaan voi olla liikaa. Allaolevat Ariat Volant tall front zip - saappaat ovat mielestäni ihanat. Mutta kalliit. Hintaa nettikaupassa noin 350 euroa. Mutta ainahan voi toivoa.

Avun Brooken suunaukomisongelmiin voisi tuoda Rambon Micklem - suitset. Ne on suunniteltu nimenomaan hevosen pään muotoa mukaelle. Niiden pitäisi olla hevoselle erittäin mukavat ja auttaa hevosta liikkumaan rentona päästään ja suustaan. Hinnakkaat nämäkin, tietenkin. Noin 130 euroa.

(Toi kuvan hevonen on sitäpaitsi niin paljon Brooken näköinen, että tää on ihan selvä vihje siitä, että mun pitää saada noi suitset :)

Alla video siitä kuinka nämä suitset tulisi sovittaa ja miten ne toimivat:

Jos tästä talvesta tulee yhtä kylmä kuin edellisestä kahdesta niin pukeutuisin erittäin mieluusti allaolevaan Hööksin talviratsastushaalariin. Eipä paleltuisi selkä eikä haittaisi vaikka muksahtaisi hankeen ilman satulaa ratsastellessaan. Lunta ei menisi housunkaulusten alle, ei sitten millään. Hinta 183.50 euroa.

Kingslandin pipot on kaikki ihania, esimerkiksi allaolevat pipot Beniteciltä hintaan 59 euroa.

Kuulemma parasta mahdollista satulasaippuaa. Horseman's one step. Hinta noin 16 euroa Hööksissä.

Kätevä väline varsinkin kimojen omistajille ennen kilpailuja: häntäpussi. Laita pesty ja selvitetty häntä pussiin edellisenä iltana ja seuraavana päivänä häntä on puhdas ja siisti. Häntäpussia saa muun muassa Horsegearista noin 15 eurolla.

Onko tällaiset lahjalistat mukavaa luettavaa? Laitetaanko näitä lisää, jos löydän muita hauskoja varusteideoita joulupaketteihin?

Who, me?

2011-11-09T16:13:00.000+02:00

Inka ja Kaisis haastoi minut kertomaan kahdeksan sellaista asiaa itsestäni, joita ette vielä tiedä. Hmm, tämä on vaikea, sillä tuntuu, että kertoilen itsestäni ja Brookesta niin avoimesti täällä blogissa, että on hankala keksiä sellaista, jota ette jo tietäisi. No, mutta tässä tulee:

1. Olen todella pikkutarkka asioissa. Muut voisivat sanoa, että nipotan, omasta mielestäni olen vain huolellinen ja järjestelmällinen. Mottoni on; Organized is fun.

2. Rakastan listoja, varsinkin Excelissä. Mulla on listat joululahjoille, joulukorteille, kisoihin mukaan otettaville tavaroille. Työpöydälläni on muistikirja, jossa tehtäviä asioita ja vieressä pieni neliö, johon sitten teen "check" - merkin, kun se on valmis. Jos jonnekin pitää mennä, on minulla todennäköisesti jossain muodossa lista tavaroista, joita sinne pitää muistaa ottaa mukaan.

3. Pidän myös litanioiden opettelemisesta ja keksin niille muistisääntöjä. Muistan edelleen opiskeluaikana opetellut kasvien pää- ja sivuravinteet sekä indefiniittipronominit ulkoa. Muistan myös jatkokurssilla ratsastettujen ponien nimet tuntijärjestyksessä (Nami, Janne, Nami, Dragon, Pyssy, Katja, Carino, Carino, Carino, Rolf, Rontti, Kille, Ginny, Kille, Pyssy, Pyssy, Kille, Kille, Rolf, Rolf, Rolf...).

4. Olen varsinainen varvasviluilija. Käytän villasukkia ympäri vuoden, en voi koskaan kuvitellakaan olevani ilman sukkia kuin aivan keskikesällä ja silloinkin pidän sukkia yöllä. Ilman sukkia en yksinkertaisesti saa unta.

5. Minulla on pakottava tarve keksiä lempinimiä ihan kaikille. Nimeän omilla nimillään ystävieni hevoset, meidän naapurit ja myös tietyt varusteet, jopa työkaverini. Kaikkia lempinimiä en koskaan kerro edes näille ihmisille, kutsun niitä vain omassa mielessäni tällä nimellä. Koulusatulaani kutsun lempeästi nimellä Vintagesatula ja Brooken ihanaa kuivatusloimea sanotaan möhkikseksi. Varo vaan, minulla saattaa olla lempinimi juuri sinulle :)

6. Minulla on aina mukana varsinainen ensiapupakkaus, menen minne tahansa. Ei paikkaa, jonne en ottaisi mukaan päänsärkylääkettä, varapiilolinssejä, nenäliinoja ja käsidesinfiointipyyhkeitä.

7. Tykkään lukea samoja kirjoja ja katsoa samoja elokuvia again, and again and again. Lempikirjojani ovat dekkarit, lempielokuviani Minun Afrikkani, Titanic, Notebook ja Schindlerin lista, muutamia mainitakseni. Voisin myös katsoa vanhoja kansainvälisiä este- ja kenttäkisoja vaikka kuinka paljon. Huolestutteko, jos kerron, että muistan esimerkiksi Tukholman MM-kenttäradan ulkoa?

7. Makustelen tai ryven jälkikäteen ratsastetuissa radoissa. Osaan ulkoa melkein kaikki Brooken kanssa hypätyt radat ja muistan miten paljon askeleita otin mihinkin väliin ja minkä esteen mahdollisesti pudotin. Mietin ja pohdin jälkikäteen mitä olisin voinut tehdä paremmin, mitä muuttaa. Ja hei, näitä on reilun kuuden vuoden aikana kertynyt melkomoisesti...

8. Minulla on pakonomainen tarve maiskuttaa Brookelle aina ennen mielestäni suuria esteitä. Vaikka olisimme tulossa loistavaan paikkaan niin silti suuni käy. En yksinkertaisesti keksi mitään muuta tapaa päästä tästä eroon kuin teipata suuni kiinni.

Tämä tuntuu kiertäneen monet blogit, mutta haastan mukaan Wannabeeventerin ja Charlyn.

Laina-Santeri

2011-11-09T08:17:00.000+02:00

Kävin kesällä hyppelemässä ystäväni upealla kouluhevosella Santerilla vähän esteitä. Tässä videotodistetta siitä, että kyllä minä joskus menen muillakin hevosilla kuin Brookella.

Ihana laina-Santeri

Santeri on hurjan paljon isompi ja voimakkaampi liikeiltään kuin Brooke. Mutta kylläpä oli kivaa hypätä pitkästä aikaa jollain muulla kuin Brookella. Kiitos vain Hannalle hienon ratsun lainasta!

Ota harjasta kiinni huuda Wou-ou-ou!

2011-11-08T00:01:00.000+02:00

Aikaisemman, epäonnistuneen esteillepalaamisen jälkeen olen nyt päässyt kaksi kertaa hyppelemään Brookelle. Ensimmäisellä kerralla menimme ihan perusjuttuja in-and-outtien ja jumppatehtävien merkeissä. Tarkoitus oli vain antaa Brookelle mahdollisuus tarkistaa tassut. Brooke oli hämmästyttävän hyvä, ihan kuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan. Itse löysin etäisyydet erinomaisesti, Brooke hyppäsi pehmeästi ja kimmoisasti ilman mitään ongelmia.

Nyt edellisenä lauantaina oli toinen kerta, kun päästiin treenaamaan. Tälläkin kertaa teimme vähän jumppatehtäviä, mutta myös lähestymisiä pidemmiltä teiltä sekä seuramestaruuskilpailuamme silmällä pitäen myös erilaisia vinoja linjoja ja lähestymisiä pienemmiltä teiltä. Brooke oli alkuverryttelyssä erittäin hyvä. Se on nyt muutenkin ollut aivan käsittämättömän hyvä ratsastaa; pehmeä, vetreä, innokas. Meinasin muun muassa viime viikonloppuna tippua siltä, kun se päätti ratsastuspolun alamäessä laukatessamme ilahduttaa minua jättimäisellä korkkiruuvipukkisarjalla ja pään heilutuksella. Siinä oli lyhytjalkainen ratsastaja lähellä lähteä tutkimaan polun pintaa hyvin läheiseltä etäisyydeltä. Onneksi pysyin kuitenkin kyydissä.

Alkuverryttelyssä teimme avotaivutusta pitkillä sivuilla sekä ratsastatettavan linjan tarkistuksia siirtymällä pohkeenväistössä reilusti uran sisäpuolelle ja taas takaisin uralle. Tämä on erinomainen tapa saada hevonen suoraksi pohkeiden väliin, koska uran sisäpuolella ratsastaessa ei ole sitä seinän tukea estämässä hevosta luisumasta ulkopohjetta vasten.

Itse hyppääminen tehtiin jumppasarjalinjalla, jonka viimeisenä osana oli okseri. Alkuun väliin otettiin innareilta kolme lyhyttä askelta, mutta tehtävien noustessa väli tehtiin kahdella normaalilla laukalla. Brooke teki kaiken todella hienosti, mutta se oli niin innoissaan, että vei ratsastajaansa kuin rukkasta. Yritin pidätellä ja rauhoittaa hevostani, mutta toisaalta nautin, että se oli niin innoissaan. Sen mielestä oli selvästi todella hienoa päästä takaisin hyppäämään. Ihana vanha kettu!

Taas jälleen kerran sain pyyhkeitä siitä, että teen liian hyvät tiet esteiden jälkeen. Minulla on siis tapana jatkaa luotisuoraan kaikkien suorien linjojen jälkeen. Tämän takia Brooke laskeutuu usein seuraavaan esteeseen nähden väärässä laukassa. Allaolevassa kuvassa näette, että olen jatkamassa suoraan:

Jatkamassa suoraan. Kuva A.Verducci.

Sain ohjeen kääntyä aikaisemmin ja ajatella jo esteen päällä uuteen suuntaan, tällä kertaa siis vasemmalle. Ja se kyllä toimi. Eli kun olin selkeästi jo esteen päällä menossa uuteen suuntaan, laskeutui Brooke myötälaukassa ja se laukkojen vaihtamishärdelli jää pois.

Menossa oikeaan suuntaan esteen jälkeen. Kuva A.Verducci.

Kokonaisuutena olin erinomaisen tyytyväinen treeniin. Erityisesti ilahdutti Brooken into päästä takaisin töihin. Toivotaan, että se on nyt kunnossa ja pääsemme takaisin tositoimiin!

Sitten tuli pimeys...

2011-11-07T10:21:00.000+02:00

Pari viikkoa sitten oli ensimmäisen estevalmennuksen aika sitten Brooken vatsahaavadiagnoosin. Olin intoa täynnä, olinhan odottanut esteiden hyppäämistä valtavasti. Valmennusaika oli keskiviikkoiltana seitsemältä. Ulkona satoi ja tuuli, oli pimeää, mutta oma fiilis oli ihan katossa, saisin taas ohjata tätä ihanaa irlantilaista kohti esteitä.

Alkuverryttelyssä teimme siirtymisiä suoralla linjalla ja puomeja ravissa. Ulkona riehuva syysmyrsky väläytti kerran valoja maneesissa, mutta en osannut huolestua. Ravityöskenetelyn jälkeen siirryttiin laukkaan. Nostin laukan lyhyen sivun keskellä ja päästyäni noin H-kirjaimeen, valot sammuivat täysin. Suurin osa hevosista kuulemma pysähtyi heti kuin seinään. Ihanan kuuliainen Brooke jatkoi laukkaa ja minä jatkoin myös. En ajatellut, etteivät valot tulisi heti päälle takaisin. Vasta usean laukka-askeleen jälkeen tajusin hiljentää vauhtia ja sainkin Brooken juuri ja juuri käyntiin ennen kuin tarhakaverin Bepon pylly olikin jo meidän turvan edessä. Onneksi tytöt ovat hyviä kavereita niin ei tullut kenkää kaverilta. Siinä sitä sitten ihmeteltiin, että mitäs nyt sitten. Sähköovi maneesissa ei tietenkään aukea. Mitään ei nähnyt ikuisuudelta tuntuvaan aikaan. Hevoset hirnuivat. Itse mietin, että pitäisikö tulla alas, vai mitä pitäisi tehdä. Pidin kuitenkin parempana vaihtoehtona jäädä hevosen selkään, sillä jos joku hevonen alkaisi rettelöidä olisi kuitenkin parempi olla siellä selässä kuin pilkkopimeässä maassa hevosen jalkojen tasolla.

Pikkuhiljaa silmät tottuivat pimeyteen ja maneesissa olevat varauloskäyntivalot näkyivät jonkin verran. Lähdin kävelemään katsomoa päin, sillä tiesin minulla olevan hyvä otsalamppu tallin vintillä. Sain katsomosta yhden tytön pitämään Brookea ja juoksin hakemaan valoa tallista. Sillä aikaa olivat saaneet maneesin oven auki käsipelillä ja eräs talliltamme oli ajanut auton maneesin ovelle tuomaan meille vähän valoa. Hevoset olivat yllättävän peloissaan tästä pimeydestä. Eikä asiaa tietenkään auttanut esimerkiksi oman kypärälamppuni luomat varjot maneesin seinillä. Aikamoinen päätös hyppärille.

Tästä aloin miettiä, että kuinka kamalaa olisi, jos jäisi maneesiin yksin, ilman, että kukaan olisi katsomassa. Mitäköhän sitä tekisi? Päästäisi hevosen irti hakeakseen jostain valoa, että saa sähköoven käsivaralla avattua. Tai, että valot olisivat sammuneet niin, että joku olisi ollut juuri lähestymässä estettä. Kamala ajatus. Tällä kertaa onneksi pääsimme säikähdyksellä. Ja itse päätin varustautua niin, että tallitakkini taskussa on aina hyvä, valovoimainen fikkari, jonka avulla saan sitten oven vapautettua ja vähän valoa edes maneesiin ja tallimatkaan. Yllättävän pimeää on syksyllä, kun ei katulamputkaan ole päällä. Kuun valostakaan ei ollut mitään hyötyä, kun oli niin pilvistä.

Onko teillä maneesin valot UPS:n takana? Jos ei niin kehoitan kaikkia iltapimeällä ratsastavia opettelemaan sähköovien avauksen sekä pitämään mukanaan jotain valonlähdettä. Ainakin silloin, kun myrskyää.

Suora, suorempi, suorin ja pohkeiden väliin

2011-10-19T08:47:00.000+03:00

Kuten edellisessä kirjoituksessani kirjoitinkin, Brooken GastroGard - kuuri loppui syyskuun lopuilla, joten nyt on aikaa kulunut reilu kolme viikkoa ilman lääkitystä. Ensimmäisen viikon aikana asin kuulla, että Brooke oli taas vähän irvistellyt, asia mitä se ei ole tehnyt kertaakaan lääkityksen aikana. Mutta nyt en ole tämän jälkeen kuullut tai nähnyt tällaista toimintaa. Toivotaan, että se ei ole merkki vatsahaavan uusimisesta. Mitään muita oireita ei ainakaan ole näkynyt.

Brooken vointi on siis kaikin puolin hyvä juuri nyt. Se on saanut selvästi painoa lisää, kylkiluut eivät enää näy ja karva kiiltää uskomattoman hienosti. Vaikka se onkin kasvattanut aivan kammottavan tuffonallekarvan niin silti karvassa on kiiltoa. Ja viime viikonloppuisen klippauksen jälkeenkin se näyttää kiiltävältä. Klipattu, lyhyt karva ei siis ole elotonta ja kuivaa vaan ihanan pehmoista ja hyvälaatuisen tuntuista. Saa nähdä kuluuko kyljistä tänä vuonna karvat pois vai onko karvan laatu nyt kokonaisuudessaan parempi ja saisin pitää hevosellani kyljissäkin karvat. Viime ja toissa talvenahan kyljistä ja kaulasta ohjien kohdalta kului karvat isolta alueelta pois ja luulin sen johtuvan vain huonosta karvan laadusta. Mutta ehkäpä tuo huono karva johtui siitä vatsahaavasta, tai siis, että vatsan toimimattomuuden takia ravintoaineet eivät imeytyneet kunnolla ja karvankin laatu kärsi. Who knows ja nähtäväksi jää.

Brooke 16.10.2011

Brooke 3.9.2011

Olen vieläkin ollut kovin varovainen Brooken liikutuksessa enkä ole tehnyt yhtäkään rankkaa treeniä vielä. Olen keskittynyt ratsastamaan hyväpohjaisella ratsastuspolullamme, jotta saisin hevoseni pidettyä sellaisena vetreänä ja letkeänä kuin se nyt on koko syksyn ollut. On ollut ihana huomata, että kaikesta tästä sairaslomasta ja kuntoutuksesta on ollut hyötyä, sillä hevonen on nyt taipuisa ja toimiva. Ainoa, mikä ei ole niin hyvin toimiva on pohkeiden kuunteleminen suoristuksessa. Sen takia teinkin viikonloppuna seuraavanlaista harjoitusta:

Tule pituushalkaisijalle esimerkiksi oikealta. Ideaalia on, jos sinulla on peili, jota kohti ratsastaa. Katso, että hevonen liikkuu rehellisesti etuosa takaosan edessä. Tee voltti oikeaan. Ole tarkkana, että käännät ulkoavuilla. Varsinkin, jos hevonen herkästi pullaa ulospäin, ajattele, että käännät sen ulkoetujalkaa ja voit jopa ajatella, että etuosa on voltilla vähän sisempänä kuin takaosa. Kun palaat voltilta pituushalkaisijalle muista ottaa ulkopohkeella "vastaan". Eli suoristat kohti peiliä huolehtimalla ulkopohkeella, että hevonen ei lähde ulos linjalta. Suoristus on helpompi tehdä pienen eteenratsastuksen avulla. Sitten taas seuraavassa kääntöpisteessä uusi voltti, jossa samat tehtävät. Noin 20*40 metrisessä maneesissa ehtii vielä tehdä hyvin kolmannenkin voltin, jonka jälkeen hyvä ratsastus lyhyelle sivulle ja sitten vielä kulmaan. Pitkällä sivulla voit tehdä eteenratsastuksen, joka edesauttaa vielä hevosen suoruutta.

Harjoitukseen voi tuoda lisää vaikeutta tekemällä joka toisen voltin oikeaan, joka toisen voltin vasempaan. Tällöin hevosen saa todella pohkeiden väliin ja se tulee herkäksi kummallekin pohkeelle, sillä kääntävä ja suoristava pohje vaihtelevat.

Harjoitusta voi tehdä käynnissä, ravissa ja laukassakin. Oikein tottelevaisella hevosella voi tehdä volttien välissä laukanvaihdot ja vuorotella voltteja oikeaan ja vasempaan. Tai sitten voi tehdä laukanvaihdon käynnin kautta, jolloin hevosen saa kuuntelemaan myös pidättäviä apuja. Katse on hyvä pitää peilissä koko ajan, jotta hevosen suoruus säilyy.

Itse ainakin tykkäsin tästä harjoituksesta. Yksinkertainen, mutta toimiva. Ja lisäksi se oli Brookelle siinäkin mielessä hyvä, että koska meillä on ongelmia tuntuman säilyttämisessä (lue: ratsastajan löysät nyrkit päästää aina ohjat liian pitkiksi) on tässä harjoituksessa hevosen helppo tulla myös tuntumalle, koska sitä ratsastetaan pohkeella niin paljon, että eteenpäinpyrkimys säilyy. Tällöin myös tuntumalle tuleminen tulee helpommaksi.

Ihana, ihana Brooke maneesissa treenin jälkeen.

Läpiratsastusta ratsastuspolulla

2011-09-30T15:26:00.000+03:00

Brooken GastroGard-kuuri loppui kolme päivää sitten. Meillä oli ohjeena, että ennen kuurin loppumista ei pidä tehdä rankkaa treeniä ja sitä ei olla tehtykään. Nyt palautan hevoseni pikkuhiljaa kenttätyöskentelyyn, vaikka täytyy myöntää, että ratsastuspolulla on kyllä ollut melko mainiota ratsastaa. Ja voihan maastossakin tehdä töitä, saahan sielläkin hevosensa työskenetelmään, jos niin haluaa.

Itse teen esimerkiksi kiemuraisella ratsastuspolulla niin, että kuvittelen jokaisen käänteen olevan kulma. Ennen käännettä otan puolipidätteen ja taivutan hevosen "kulman" ympäri. Tämän jälkeen suoristus ja taas seuraavassa kulmassa sama juttu. Onneksi näitä kulmia on eri suuntiin, eli tulee käännyttyä molempiin suuntiin. Lisäksi ratsastan reittiä kumpaankin suuntaan, jolloin pääsen tekemään molemmissa kierroksissa alamäkiä, ylämäkiä ja jyrkempiä kaarteita.

Suorilla teillä voi tehdä avo- ja sulkutaivutuksia tai pientä sik-sak - väistöä. Tärkeää on vain pitää avotaivutuksissa katse eteenpäin ja ratsastaa kohti tiettyä pistettä, jotta liikkeen suuntaus säilyy oikeanlaisena. Muuten siitä tulee helposti pääkenossa eteenpäin höntyilyä ja sehän ei ole hyvä se. Kaikkea tätä voi tehdä niin käynnissä, ravissa kuin laukassakin.

Mikäli laukassa haluaa tehdä hyviä kulmia on otettava mukaan laukanvaihdot. Teen aina kulman jälkeen vaihdon tai kaksi, jotta ennen seuraavaa käännöstä minulla on käännöksen suuntaan myötälaukka. Ja taas kulman jälkeen vaihdan laukan suoralla uralla. Meillä on muutama pidempi suora pätkä, jossa pystyy hyvin tekemään vaihtoja x:n askeleen välein. Mikäänhän ei estä tekemästä vaihtoja vaikka kuinka tiheään. Itse olen toistaiseksi pysynyt vielä hyvin maltillisissa vaihdoissa keskittyen vain siihen, että saan hevoseni todella kuuntelemaan pohkeita ja painoapuja. Näin ei kyllä suinkaan aina ole ollut. Mutta pyrkimys on hyvä.

Meille Brooken kanssa ratsastuspolku, vaikka se ei ole kovin pitkä, vain alle kilometrin, on tuonut aivan uutta pontta harjoitteluun. Meillä on nyt paikka, jossa voimme hullutella ja "maastoratsastaa" tai sitten ratsastaa maastossa, eli tehdä ihan töitä, mutta poissa kentältä ja maneesista. Nyt syksyn kauniina päivinä on ollut ihana painaa menemään hyvällä hiekkapohjalla.

Maastotyöskentelyn ehdoton helmi on mielestäni se, että siellä on vaihtelevaa pohjaa, niin ylä- kuin alamäkeäkin. Tekee erinomaisen hyvää ravata ja laukata loiviin ylä- ja alamäkiin. Se kehittää ratsastajan istuntaa ja tasapainoa ja on loistavaa treeniä myös hevoselle. Ylämäessä hevonen joutuu työntämään takaosallaan voimakkaasti pitäen liikkeen todellakin sinne ylämäkeen. Ohjille ei voi painaa, muoto nousee kuin itsestään korkeammaksi. Alamäkeen taas hevonen joutuu tasapainottamaan itseään eikä tähänkään suuntaan voi mennä nenä edellä, muuten tulee pikaisesti polku naamaa vastaan. Kenttähevoselle varsinkin erinomaista tasapainotreeniä laukkailla hallitusti alamäkeen, sillä kilpailuissa saattaa hyvinkin tulla eteen jopa este alamäessä.

Olen niin iloinen, että Brooke palailee normaaliin työhön. Nyt, kun saisi sen vatsahaavan aiheuttaneen syyn poistettua, ettei se vain tule takaisin. Kurjaa, kun ei tiedä mistä se on johtunut. Nyt teen kuitenkin kaikkeni, jotta saisin tämän ihanan hevosystävän pidettyä kunnossa. Perusrehu on vaihdettu Racing Peacemakeriin, Brooke saa paljon laadukasta heinää ja lisäksi se saa Greenlinea turvotettuna kerran päivässä. Jos lukijoissani löytyy vatsahaavahevosten omistajia tai sellaisia henkilöitä, jotka tietävät vatsahaavahevosen hyvästä hoidosta niin laittakaa ihmeessä kommenttia. Auttakaa minua pitämään Brooke terveenä!

Halusin kuvata Brookea saadakseni paremman käsityksen siitä onko se muuttunut.

Brooke maaliskuussa

Brooke syyskuussa 2011

No eipä noista nyt näe, kun eivät ole samassa asennossa tai paikassa. Mutta tulipahan kuvattua.

"Ota nyt se kuva, tää on tylsää."

"Hei, mikäs tuolla on?"

"No mutta sehän on Hemmo-koira. Se tais tiputtaa jotain."

"Porkkanaa! Jee!"

Täällä voidaan ihan hyvin

2011-09-12T15:52:00.000+03:00

Brooken kuntoutuminen vatsahaavasta on lähtenyt hyvin käyntiin ja olemme jo palanneet jäykkyysongelmien mukaiseen hoitoon. Vajaa viikko rentoa ja leppoisaa liikkumista takana ja oikein hyvältä näyttää. Hevonen liikkuu puhtaasti ja innokkaasti, varsinkin juuri avatulla ratsastuspolulla. Ihan joutuu tyttöä pidättelemään, varsinkin kaverin kanssa liikkeelläollessa, ettei rasita itseään liikaa, kun on kuitenkin ollut muutaman viikon nyt ihan kävelytyslomalla.

Brooke ystävänsä Bepon kanssa uuden tarhan ensikäyttäjinä.

Meille kuuluu muutenkin uutta, olemme aloittaneet kimppatallin pitämisen seitsemän muun hevosenomistajan kanssa. Pidämme nykyään siis yllä samaa tallia, jossa Brooke on asunut kuuden vuoden ajan. Viime viikot ovat siis, hevosen taluttamisen ja töissäkäymisen lisäksi kuluneet tallilla erilaisten pienempien ja suurempien remonttien ja palaveeraamisten merkeissä. Mutta kivaa on ollut! Tallista tulee vielä hienompi kuin mitä se on ollut.

Brooke maalatun tallinseinän edustalla.

Koska minulta on kyselty kimppatallihommasta niin kirjoitan siitä jonkin verran myös tähän blogiin. Alla nyt muutamia kosmeettisia muutoksia. Olemme ottaneet käyttöön olkipelletit, joten niiden vaihtamisessa ja niihin tottumisessa on ollut oma hommansa:

Brooken karsinan pelletöinti.

Olemme myös remontoineet karsinoita EU-standardien mukaisiksi ja siinä yhteydessä ne ovat suurentuneet. Brooke sai myös ihanan nuuskuttelukarsinan ystävänsä Bepon vierestä. Paha kyllä se ehti maistella uutta puuta ennen kuin siihen ehdittiin (tajuttiin) laittaa Cribstoppia.

Hinku tavoitteelliseen treeniin olisi jo kova, mutta pitää malttaa mielensä siihen saakka, että GastroGard-kuuri loppuu. Ja senkin jälkeen pitää aloitella hyvin, hyvin varovaisesti kuulostellen hevosen olotilaa. Yleisesti Brooke on ollut todella virkeä ja alertti. Se haluaa osallistua ihan kaikkeen ja on kiinnostunut kaikesta ihan eri tavalla kuin aikoihin.

Brooke kävelyllä uudella ratsastuspolulla, taustalla näkyy uusittu tarha.

Ei mennyt ihan niin kuin Piglet - kirjoissa

2011-09-03T21:29:00.001+03:00

Brookea on nyt kuntoutettu pari viikkoisen kinner- ja vuohisnivelpiikityksen jälkeen taluttelemalla sitä ahkerasti lähiympäristön teillä ja poluilla. Viime sunnuntaina tein ensimmäisen vähän reippaamman kävelylenkin, eli ajoittain pyysin Brookea kävelemään reippaasti, sillä olihan tarkoituksena keskiviikkona aloittaa liinassa työskentely. Kävimme myös kiipeilemässä metsässä ja meillä oli oikein kivaa. Taluttelun jälkeen vein hevosen talliin ja lähdin siitä sitten vähitellen kotiin.

Noin puoli tuntia tallilta lähtemisen jälkeen saan soiton, että Brookella on kova hätä. Se oli hikinen, kuopi karsinassa, irvisteli ja suusta valui nestettä. Ihan samannäköinen kuin viime vuoden lokakuussa, kun sillä oli se kamala ruokatorventukos. Onneksi hyvä ystäväni Minna oli juuri tullut kisoista tallin pihaan, joten traileri ja auto oli valmiina. Pakkasimme siis kovin kipuilevan hevosen äkkiä traileriin ja ajoimme Viikin hevossairaalaan. Minulla oli tietenkin kova huoli ystävästäni, pelkäsin sen saaneen taas ruokatorventukoksen enkä oikein voinut ymmärtää, että mitä on tapahtunut. Olinhan juuri ollut sen kanssa monta tuntia ja kaikki oli ollut erinomaisen hyvin.

Viikin pihaan päästyämme Brooke oli jo ihan rauhallinen. Hikinen se oli vielä, mutta muuten se kuikuili kiinnostuneena ympärilleen. Se ei myöskään enää irvistellyt. Kakkaakiin oli tullut traileriin, joten varsinaiselta ähkyltä sen hätä ei vaikuttanut. Hevossairaalaan sisään päästyämme Brooke pääsi (joutui) pakkopilttuuseen ja sen status tutkittiin. Siitä otettiin verikokeet, joissa todettiin hematokriitin olevan vähän koholla, se oli siis vähän kuiva. Hematokriittihan kertoo verisolujen suhteellisen osuuden veren tilavuudesta. Täällä selitetty hevosen verikoearvojen merkitystä. Se rektalisoitiin ja paksusuolesta ei löytynyt eikä tuntunut tukosta. Siellä oli vähän massaa, mutta ei mitään tukokseen viittaavaa. Sille päätettiin antaa vähän magnesiumia nenän kautta ja samalla eläinlääkäri työntäessään letkua nenään tunnusteli josko siellä tuntuisi jotain tukosta. Sellaista ei kuitenkaan löytynyt.

Kerroin eläinlääkärille Brooken viime syksyisestä ruokatorventukoksesta. Kerroin myös, että se syö kakkaa karsinassa ja tarhassakin helposti mutustelee hiekkaa. Sanoin myös, että sen lanta on kummallisen näköistä ja pahan hajuista, eikä siihen ole auttanut maitohappobakteeri-, piimä- eikä toisten hevosten lantakuurit. Sen kolit on kuitenkin olleet koko ajan kunnossa, niitäkin on tsekattu. Kerroin, että joka syksy se saa näitä irvistelykohtauksia, joissa se on kipuileva, mutta tilanne menee ohi taluttelulla. Sanoin myös, että se haukottelee paljon ja irvistelee välillä ihan tarhassakin ja lisäksi se on tämän kesän aikana laihtunut aika hurjasti. Sillä näkyy kylkiluut, vaikka se syö päivässä todella paljon heinää ja siis myös syö sen, ei ainoastaan saa paljoa heinää. Vaivasin eläinlääkäriä myös mainitsemalla, että Brooken karva on melko huono, kiilloton ja kummallinen, varsinkin talvella. (minusta vähän tuntuu, että eläinlääkäri saattoi näiden kaikkien selitysten jälkeen olla vähän jo tukossa korvistaan, saatoin ehkä puhua aika paljon...). Mutta ilmeisesti sain ainakin jotenkin vakuutettua hänet, koska kertomusten perusteella eläinlääkäri päätti, että Brooke kannattaa röntgenkuvata hiekkalöydöksen varalta sekä myös tähystää vatsahaavan varalta. Brooke jäi siis klinikalle paastoamaan ja odottamaan seuraavan päivän tutkimuksia.

Taas täällä.

Maanantaiaamuna minulle soitettiin klinikalta. Vatsahaavahan siellä oli! Ei mikään kauhean suuri, ei mikään kovin vanha, muttei niin tuorekaan, että se olisi voinut aiheutua kinnerpiikityksen yhteydessä annetusta kipulääkekuurista. Hevonen ei kuitenkaan ollut sitä mitenkään yrittänyt korjata, eli ehkä se ei ole pystynyt sitä korjaamaan? Brooken veriarvot olivat kuitenkin erinomaiset, siitä katsottiin maksa- ja munuaisarvot, elektrolyytit, veriarvot, kaikki.

On se aika laiha.

Harmittaa kovasti, että ei siis riitä, että Brookea on nyt hoidettu kintereistä sillä on nyt siis myös vatsahaava. Jaahas. Mitäköhän seuraavaksi? Sinänsä en kyllä ole yllättynyt. Olen oikeastaan jo pitkään epäillyt, että sillä voisi olla vatsahaava. Tavallaan on hyvä, että nyt tiedetään, että sen syksyiset kipukohtaukset on todennäköisesti johtuneet vatsahaavasta. Eläinlääkäri myös sanoi viime syksyisen ruokatorventukoksenkin voineen hyvin olla oire vatsahaavasta. Ehkä siellä ei silloinkaan ollut mitään tukosta, ehkä se kova nesteenvaluminen suusta ja sieraimista olikin kova reaktio vatsahaavaan, who knows. Kerroin kyllä viime syksynäkin näistä samoista oireista klinikalla ja kysyin voisiko hevosella olla vatsahaava, mutta silloin eläinlääkäri ei ollut sitä mieltä, että vatsahaava olisi kovinkaan todennäköinen.

Nyt sitten Brookea on taluteltu vielä tämä viikko ja se saa GastroGardia kuurin 28 päivän ajan. Ensi viikolla se saa sitten alkaa tehdä kuntoutumista kinnerohjelman mukaan. Vatsahaavan suhteen minua ohjeistettiin ottamaan siltä kokonaan kaura pois ja olen nyt siirtämässä sitä pikkuhiljaa Racing Peacemakeriin. Vapaa heinä olisi myös hyvä ennaltaehkäisevä hoitokeino vatsahaavaan ja nyt, kun alamme itse pitää tuota tallia, jossa Brooke asuu niin tämäkin onnistuu. Eli toivottavasti saamme nyt tämänkin ongelman nujerrettua ja saan ihanan hevoseni kuntoutettua takaisin terään. On se kyllä aika sissi hevonen, kun on koko kauden kisannut hienosti kaikkine vaivoineen päivineen. Reilu hevonen. Ja hieman ehkä kuuro ratsastaja, kun ei ole osannut kuunnella hevostaan. Harmittaa tietenkin. Ja hävettää. Olisi pitänyt tämäkin tajuta. Ikävää, että Brooken pitää olla tällainen harjoittelukappale. Jälleen kerran totean, että pitäisi aina jotenkin luottaa omiin vaistoihinsa, vaikka tuntuiskin siltä, että on ylihuolehtiva pullamössöomistaja.

Mutta pitäkääpä peukkuja, että saadaan tämä upea taistelija saadaan takaisin kuntoon!

Kiltti talutushevonen.

Samettisormet ja näppituntuma

2011-08-25T13:19:00.000+03:00

Ennen Brooken sairaslomaa minulla oli aivan loistava koulutunti. Verryttelyn jälkeen siirryimme ympyrälle, jossa ihan ensimmäisenä tarkistettiin, että hevonen kuuntelee jokaista apua. Tämä tehtiin yksinkertaistamalla avut. Eli ensimmäiseksi kaikki tuntuma pois, ihan kevyt ohja, jonka jälkeen toinen jalka vaikuttaa vähän pohkeen normaalipaikan takana. Hevosen tulee siirtää takaosaansa vähän ulospäin. Tämä tehtiin kumpaankin suuntaan muutamaan kertaan. Ja aina hevosen reagoidessa apu otettiin pois. Sitä ei saanut jättää päälle.

Älä nyt kisko siellä. Rennot kädet. Kuva happe.kuvat.fi

Sitten tehtiin pysäytyksiä. Valmentajani ohjeisti, että ennen pysäytystä minun tulisi rentouttaa sormet, jotta tuntuma kevenee. Tällöin ei tarvitse kuin sulkea nyrkki ja kyynerpää ja hevonen pysähtyy. Hevosen tulisi myös jäädä erittäin rennosti makustelemaan kuolainta, koska pidäte on ollut kevyt ja rento eikä taaksepäin vetävä.

Niin metsä huutaa ja niin edelleen. Kovaa kovaa vastaan. Kuva happe.kuvat.fi

Myös siirtymiset tehtiin samalla tavalla. Eli raviin siirtyminen pohkeella, tuntuma kevyenä. Pohje pois, kun hevonen reagoi. Ja siirtyminen käyntiin kuten pysähdys, eli kevyt tuntuma ensin ja sitten kevyt pidäte.

Sitten keskityimme tuntumaan yleensäkin. Sain ohjeen rentouttaa hartiani ja ottaa ohjat vain sormenpäihin. Eli ei ohjaa syvälle nyrkkiin vaan mieluummin tunteikkaisiin sormenpäihin. Valmentajani kehoitti miettimään Rosa Ruutsaloa, jolla on samettinen tuntuma. Tuo mielikuva pitää mielestäni todella paikkansa, Rosalla on kaunis istunta ja ihanan mukautuvat kädet. Katsokaapa ja ihailkaa joskus kisoissa, kun Rosa ratsastaa!

Näin ei käy Rosalle. Kuva happe.kuvat.fi

Itselläni on tapana haudata ohjat kauhean syvälle nyrkkiin. Ja sitten, kun nyrkkini ei pysy kiinni niin ne ohjat valuu. Näppituntuma voisi siis olla sopiva tapa minulle, mutta se edellyttää, että ihan oikeasti saan peukaloni kuriin pitämään sen ohjan oikean pituisena. Tällöin sormet voisivat helposti liikkua ilman, että käsi liikkuu, eli kuolaintuntuman saisi elämään ilman, että itse käsi heiluu. Kokeilemisen arvoinen asia, joskaan ei varmaan hämmästytä, ettei se ollut kovin helppoa.

Vähän parempi. Kuva happe.kuvat.fi

Mutta kaiken kaikkiaan ihanan rento tunti ja nämä kikat muuten toimivat!. Hevonen herkistyy avuille ja varmasti, kun tämän toistaa joka kerta on hevonen kerta kerralta kevyempi ja kuuntelee paremmin. Helppo tapa, vaikka jokaisen ratsastuskerran alkuun.

Nähdessään esteen ratsasta rentoutuu niin, että hevonenkin saa suunsa kiinni. Kuva happe.kuvat.fi

Virtahepo klinikalla

2011-08-23T00:01:00.004+03:00

Kuten olen aiemminkin kertonut, on Brookea jo yli vuoden vaivannut ajoittainen ja nykyään ihan päivittäinenkin jäykkyys. Se ei taivu rungostaan vaan on kuin ratsastaisi valtamerilaivaa; sitä pitää aina ratsastaa vähän yli käännettävän kaarteen ja kääntää sitten ikään kuin ulkopuolelta linjalle. Tältä minusta ainakin tuntuu, on tuntunut jo pitkään. Olen kuitenkin ajatellut, että osittain se on myös omaa huonouttani ja laiskuuttani ratsastajana, että hevonen on ollut niin jäykkä, varsinkin, kun se on viime aikoina ollut myös erittäin letkeä ja mukava ratsastaa sitten, kun sen on pohkeilla ratsastanut vähän taipuisammaksi. Lisäksi en ole ollut niin huolissani, koska hyppääminen on sujunut niin hyvin.

Mutta on ollut paljon pieniä asioita, jotka ovat minua kiusanneet. Kuten esimerkiksi outo haluttomuus vaihtaa oikeasta laukasta vasempaan lennossa. Laukanvaihdot lennossa ovat olleet Brooken bravuuri. Vaikka se on aina minullaollessaan tullut helposti esteiltä alas ristilaukassa tai missätahansalaukassa niin aina toisesta laukasta vaihto toiseen on ollut sille helppoa ja tapahtunut puhtaasti. Ristilaukasta se ei taas osaa vaihtaa suoraan toiseen laukkaan vaan laukka pitää vaihtaa "ristilaukan puoleiseksi" ja sitten vaihtaa askeleessa toiseen.

Lisäksi olen huomannut sen seisovan kengitystilanteessa vain toisella takajalallaan. Eli jos vasenta etujalkaa kengätään se yrittää lepuuttaa oikeaa takajalkaa, jolloin koko sen yleisolemus on melkoisen hutera. Tämä toistuu kumpaankin suuntaan, eli tekee sitä molemmille takajaloille. Olen myös nähnyt hevoseni useasti seisovan trailerissa oikeaa takajalkaansa lepuuttaen. Asento, jonka voisi kuvitella olevan melko epämukava liikkuvassa kuljetusvälineessä ollessa.

Brookehan on piikitetty polviin kahdesti, elokuussa 2010 ja tammikuussa 2011. Ensimmäinen piikitys oli todella onnistunut ja sen jälkeen Brooke oli todella letkeä ja mukava ratsastaa koko syksyn. Tammikuun lopussa tehty piikitys taas ei mielestäni tuonut juurikaan muutosta tilanteeseen. Päätin silloin, että mikäli ongelma ei kesän aikana poistu niin Brooke viedään kunnon tutkimuksiin ja siksi varasinkin sille ajan Viikin hevossairaalaan.

Olimme tutkimuksissa viime viikolla. Meitä tutki todella mukava hevosten ontumisiin erikoistunut eläinlääkäri. Onnistuin jännittämään koko edellisen yön, sillä pelkäsin, että saamme tuomion, ettei hevosesta enää ole mihinkään. Tiedän, että olen naurettava, sillä hevonen, joka hyppää näin hyvin mitä Brooke on tehnyt ei voi olla kovin rikki. Mutta silti huoli ystävästä oli suuri ja pelko melkoinen.

Huolestunut omistaja kalpeana ja kiltti potilas odottaa vuoroaan.

Kerroin eläinlääkärille Brookesta suurin piirtein kaiken; miten se on oireillut, mitä itse olen huomannut, mitä se on tehnyt viime aikoina, mitä haluaisimme tehdä tulevaisuudessa. Itse tutkimus aloitettiin käymällä läpi hevonen kokonaisuudessaan. Eläinlääkäri tutki Brooken ulkoisesti, katsoi jalka-asennot, kaviot ja yleisen postuurin. Hän myös kävi käsillään läpi lihaksiston ja jalat. Selän liikkuvuus testattiin hassulla kynätestillä, johon Brooke reagoikin erittäin voimakkaasti.

Tämän jälkeen siirryimme ontumiskäytävään, jossa kävelytin ja ravautin Brookea muutaman kerran edes takaisin. Sitten katsottiin hevosen liike pienellä ympyrällä käynnissä. Ulkona Brooke juoksutettiin ympyrällä ravissa molempiin suuntiin. Ja sen kaikki jalat taivutettiin ylä- ja alanivelistään, jonka jälkeen juoksutin sitä suoralla linjalla.

Ensi arvio oli, että hevonen ei onnu, mutta kuvaukseni mukaan se on yleisjäykkä. Liikkeessä oli myös pientä epätahtisuutta ajoittain. Eläinlääkäri päätti puuduttaa kintereet ja tehdä edellämainitut testit uudestaan. Tämän jälkeen hän sanoi, että liike parani, mutta että haluaa puuduttaa vielä oikean takajalan vuohisen sekä tehdä linjapuudutuksen oikeaan etujalkaan. Brooke nimittäin raahaa vähän takakavioitaan ravissa. Ja taas teimme kaikki testit uudestaan.

Brooke oli aluksi ihan sitä mieltä, että "jaa tämä pihalla juokseminenhan on ihan hauskaa". Mutta kun sitä oltiin tehty aika pitkään, alkoi Brooke kyllästyä. Sen mielestä oli ehkä tyhmintä ever juosta perässäni edestakaisin pihalla ja lopulta oli kuin olisi vetänyt perässään monisatakiloista matoa. Todellinen virtahepo klinikalla. Ymmärrän kyllä, että on varmaan aika puuduttavaa juoksennella edestakaisin, tulla taivutettavaksi ja ronkittavaksi ja taas juosta päämäärättömästi pieni pätkä. Voin laittaa jossain vaiheessa tänne videon juoksentelustamme, se on kuin suoraan jostain Funniest home videos - ohjelmasta, jossa ihminen yrittää pomppia aktiivisesti eteenpäin vetäen perässään hitaasti lyllertävää "ei kiinnosta" - ilmeellä varustettua eläintä.

Eläintenhoitajat putsaamassa piikityspaikkoja.

Näiden kaikkien taivuttelujen, puuduttelujen ja juoksutusten jälkeen eläinlääkäri antoi diagnoosinsa: kintereissä tuntuisi olevan vika. Kerroin minulle kerrotun, että Brookesta on otettu röntgenkuvat ennen meidän omistusaikaa, jossa on näkyneet pienet muutokset kintereissä. Mutta eläinlääkäri ei nähnyt aiheelliseksi kuvata jalkoja. Hän sanoi sieltä vain löytyvän edelleenkin ne samat löydökset, jos siellä jotain on ollut, ja että kuva ei kuitenkaan muuttaisi hoitoa mitenkään. Hän suositteli kintereiden piikitystä kortisonilla ja oikeaa takavuohista piikitettäväksi hyaluronaatilla ja kortisonilla. Näin tehtiin.

Selän jäykkyydestä hän oli sitä mieltä, että ongelma tuskin on siellä ja jos on niin sille ei lääketieteellisesti voi kauheasti tehdä. Hierontaa suositeltiin sekä lisäksi selän aktivoimista ja hoitoa fysioterapeuttisin keinoin. Eläinfysioterapeutti tulikin sitten tutkimaan Brooken ja antoi aktivointiohjeita jumissaolevalle selälle. Hän oli myös hyvillään siitä, kun kerroin sopineeni Via Hipon Kerttulin kanssa säännöllisistä hierontasessioista. Fyta oli sitä mieltä, että nyt, kun hevosta hoidetaan muutenkin niin myös selkäasia pitäisi saada kuntoon. Hän lupasikin tulla hevosen kuntouduttua käyttöön taas katsomaan ja ohjeistamaan sopivilla harjoituksilla.

Brooke saa kortisonia kintereisiin.

Vähän ristiriitaisesti suhtaudun tuohon kortisonipiikittämiseen. Tiedän, että toiset vannovat sen nimeen ja toiset taas ovat sitä mieltä, että se on tuhoontuomittu tie, josta ei ulospääsyä enää ole. Jotkut ovat kuitenkin saaneet kortisonista avun. Ja koska en tiedä mitä muutakaan mahdollisuutta meillä olisi ollut niin annoin sitten täyttää hevoseni nivelvälit tuolla hormonilla.

Kävimme myös Brooken kanssa vaa'alla. Aina niin kiltti Brooke ei halunnut nousta oudolle mustalle korokkeelle enkä sitten ennen tutkimuksia viitsinyt alkaa tapella sen kanssa. Mutta sitten rauhotettuna sain eläintenhoitajan ystävällisellä avustuksella lähes nostettua sen tuolle pelottavalle alustalle. Brooken painoksi saimme 541.4 kg. Hyvä tietää siis sekin. Itse olisin arvioinut sen kevyemmäksi, sillä se on tällä hetkellä melko hoikassa kunnossa.

Kokonaisuutena voin taas olla tyytyväinen, että minulla on aivan ihana hevonen. Se käyttäytyi täydellisesti eläinsairaalassa antaen jopa puuduttaa ilman rauhoitusta. Vasta itse piikitykseen hevonen rauhoitettiin, jotta voitiin olla varmoja, ettei tule virheitä eikä huteja. Nyt sitten liikumme taluttaen parin viikon ajan, jonka jälkeen saa alkaa juoksuttaa liinassa ja sitten palailla pikkuhiljaa satulan alle. Totta kai harmitus on kova, että kausi jää nyt kesken ja joudumme jättämään Kangasalan kenttäkilpailut väliin. Mutta tärkeintä on nyt saada Brooke kuntoon ja yrittää saada sen liike sellaiseksi kuin se voi parhaimmillaan olla. Toivottavasti tämä auttaa.

Onko lukijoista kenelläkään hyviä treeniohjeita kinnervaivaisille hevosille? Otamme mieluusti vastaan! Ja jos jollain on mitä tahansa muita kikkakolmosia kinnerpattihevosiin liittyen niin kuulen erittäin mielelläni!

Laakson keilakilpailut

2011-08-22T16:31:00.000+03:00

Pitihän tämän kesän aikana käydä kokeilemassa Laakson ratsastusstadionin uutta, hienoksi kehuttua pohjaa. Otin siis suunnaksi Helsingin Wiisikoiden järjestämät Hunting - kilpailut elokuun toisena viikonloppuna. Harmittavasti itse Hunting on muutettu nyt sellaiseksi, että se on avoin vain poniratsukoille ja junioreille sillä meille sopivalla tasolla. Avoin luokka oli 125cm korkeudessa ja siis liian iso meille. Lisäksi, juurikin tuosta pohjaremontista johtuen, varsinaisia erikoisesteitä ei enää ole. Eli vaikka harmittaa se, etten nyt sitten ikinä tuota varsinaista Huntingia pääse hyppäämään niin ei niinkään harmita se siksi, ettei niitä esteitäkään enää ole. Ja ehdinhän sentään 2009 hypätä sen tutustumisluokan. Onneksi.

Brooke Huntingin tutustumisluokassa 2009.

Valmistautuminen estekilpailuihin pitkästä aikaa ei ehkä ollut ihan paras mahdollinen. Meeting, kenttäkisat ja treenit olivat niin kovin tehokkaasti syrjäyttäneet rataesteharjoittelut ja voi pojat se kyllä näkyi ja tuntui. Ilmoittauduin 100 ja 110cm luokkiin ja vaikka osasin odottaa sitä, ettei hevonen ehkä ole skarpeimmillaan niin kylläpä kuulkaas hämmästyin.

100cm luokka vaikutti kävellessä mukavalta. Pitkästä aikaa 100cm, joka ei ole aikaratsastusluokka vaan luokka kahdessa vaiheessa. Tarkoitti siis, että radalla oli ihan ratsastettavia tehtäviäkin eikä vain esteitä toistensa perässä. Olin saanut kuulla muilta kentällä jo hypänneiltä, että pohja vie hurjasti eteenpäin ja voi ihan suoraan laskea välit yhtä askelta lyhyemmiksi. Näin ollen päätin sitten jättää niin sanotusti yhden askeleen pois aina kaikista väleistä.

Brooke Huntingin tutustumisluokassa 2009.

Brooke oli verryttelyssä vähän laiska, varsinkin käynnissä. Hypyt se teki hienosti ja lähdin luottavaisena radalle. Aloitin mielestäni mukavassa laukassa, kaikki oli kunnossa. No mitäs sitten tapahtui; ykkönen - klonk. Kakkonen - klonk. Kolmonen - klonk. Nelonen - klonk. Vaikken yleensä ajattele radalla mitään tiputuksia niin näitä en voinut olla kuulematta. Hypyissä ei ollut mitään vikaa. Lähestyminen sujui mielestäni ihan normaalisti. Puomit ei vain yksinkertaisesti pysyneet paikoillaan. Onnistuin pudottamaan vielä kaksi estettä ja tulos oli musertava 24 virhettä. Emme ole koko kuuden vuoden alueuramme aikana yhteensäkään tainneet pudottaa noin montaa estettä.

Koska niin monet muutkin pudottelivat, tuntui, ettei nollia tullut ollenkaan, päätin kuitenkin hypätä vielä sen toisen radan. Josko ne tilastopudotukset olisi nyt otettu moniksi vuosiksi eteenpäin? Niinhän minä luulin. Verryttely 110cm - luokkaan sujui samoin ihan hyvin. Vähän Bookesta huomasi, että se alkoi väsyä, se alkoi taas hypätä verryttelyesteet oikeasta reunasta. Olen huomannut, että se tekee niin ajoittain, varsinkin, jos se on vähän väsynyt. Se hyppäsi kuitenkin puhtaasti, joten lähdin radalle.

Ykkönen alas. Kakkonen, kolmonen, nelonen puhtaasti. Ajattelin, että no niin, tästä se nyt lähtee. Tilastojahan ne oli. Mutta sitten viitonen alas, seiska a ja b alas. Ja vielä viimeinen, este 11 alas. Tuloksena 21 virhepistettä, joista yksi ylitetystä enimmäisajasta. What? Siis mitä ihmettä. Edelleenkin mielestäni ratsastin hyvin. Hevonen tuli hyviin paikkoihin. Ja videolta katsellessa mitään outoa ei näy. Puomit vain tippui.

Brooke Huntingin tutustumisluokassa 2009.

Ainahan sanotaan, että kenttäkisat tekevät hevosista huolimattomia ja saavat ne pudottelemaan. Aiemmin en ole tällaista huomannut eikä tällä kaudella ole aikaisemmin käynyt mitään tällaista. En todellakaan osaa selittää syytä siihen miksi olimme kummassakin luokassa viimeisiä aivan käsittämättömän huonoilla tuloksilla. Brooke laukkasi reilusti ja hyppäsi mieluusti. Ainoa minkä voisin kuvitella olevan eri tavalla kuin ennen on, että annoin sen todella laukata kohti esteitä, en nyppinyt, ainakaan niin paljoa kuin yleensä. Ehkä sitten ajauduimme reilusta laukasta vähän liian lähelle esteitä eikä Brooke sitten noussut sieltä. Tai sitten menimme vaan niin kovaa, että ilmavirta tiputti puomit. Tiedä häntä. Pettynyt olin tuloksiin, mutta en voinut olla pettynyt itseeni tai hevoseeni, koska meno tuntui niin mukavalta ja helpolta muuten.

Selityksen makua, mutta katsokaapa näitä tilastoja:

Laakson kisat

100cm 15 nollatulosta ja vain 6 tuplanollaa. Lähtijöitä 65. Nollia 23 %.

110cm 3 nollaa, lähtijöitä 43. Nollia 7 %.

Vertailuna saman ratamestarin kilpailut Juhannuksena:

100cm 31 nollaa, 91 lähtijää. Nollia 34 %

110cm 21 nollaa, 14 tuplanollaa, 54 lähtijää. Nollia 39 %

Video: Brooke Hattulassa

2011-08-12T21:48:00.001+03:00

Karvinen65 otti meistä videota Hattulassa, joten tässä olis:

Tämä on ensimmäinen video itsestäni maastoradalla. Vaikka tiesinkin ratsastaneeni varovasti, koska oli satanut juuri niin paljon niin silti hämmästyin miten hitaalta menomme näyttää. Mutta on ihana katsoa Brookea kuinka se korvat hörössä menee kohti kaikkia esteitä. Hevosella on ainakin kivaa ja niin on kyllä kuskillakin. Jee!

Täällä selostukseni itse kilpailun kulusta. Ja täällä kuvat esteistä.

Boo tuo lohikäärme, niin iloinen...

2011-08-05T21:49:00.002+03:00

Kilpailimme keskiviikkona 3.8. Ypäjän kisaviikon tuttarissa. Lähdettiin jo totuttuun tapaan tiistai-iltapäivänä tallilta kohti Ypäjää ja ratsastimme siellä hevoset kevyesti avuille. Opistohallin kentän pohja oli aivan ihana ja Brooke liikkui todella kivasti siellä. Sain ratsastettua sen meetingistä saaduilla ohjeilla hienosti pohkeilla taipuisaksi ja letkeäksi, tai no niin letkeäksi kuin nyt tällä hetkellä sen voin saada. Brooken ravissa oli ihana istua, liike suuntautui selvästi enemmän ylöspäin, tai siltä se tuntui. Sain istua satulassa ikään kuin ylös-alas eikä tuntunut siltä, että joutuisin näkemään kauheasti vaivaa pysyäkseni mukavassa asennossa. Hyvillä mielin jäin odottamaan seuraavaa päivää, josko saisin myös kilpailutilanteessa hevoseni yhtä mukavaksi.

Brooke vastusteli tuntumaa jonkin verran, mutta ei niin paljon mitä se on viime aikoina tehnyt. Lisäksi, kun olin saanut sen hyvin avuille ja vetreäksi, päästin ohjat vähän pidemmiksi ja annoin sen kulkea vähän matalampana kuin mitä haluaisin. Näin sain sen suun pysymään hyvin kiinni. Se mukelsi ja liikutteli kyllä suutaan, eli mikään täysin vakaa se ei ollut, mutta tämäkin on paljon parempi vaihtoehto kuin se, että se lohikäärmeen lailla kiskoo suu auki tuntumaani vasten. Tai siis, en puolustele, totta kai minun tulee saada se niin hyvin pohkeen eteen, ettei se auo suutaan ollenkaan, mutta koulusuoritusta ajatellen uskon, että on parempi vaihtoehto, että hevonen on edes suunnilleen koko ajan suu kiinni ja tyytäväisen näköinen.

Lähtöaikani oli vasta lähellä puoltapäivää. Todella omituista, yleensä kun kenttäkilpailuissa koulustartti on todella aikaisin. Aikaa oli aamupäivällä letittää ja ihmetellä ja viedä myös estevarusteet odottamaan Derbykentän laitamille. Kouluverryttelymme oli juhlakentällä ja ilokseni sain Brooken hyvin avuille. Se ei aukonut suutaan vaan tyytyi mukeltelemaan. Brooken ravi tuntui elastiselta ja hyvältä. Pike muistutteli minulle kentän laidalta ohjien pituudesta ja yritin pitää tuntuman sellaisena, että ohjat eivät hölsky, mutta Brooken suuhun ei kohdistu liikaa painetta. Itse kisasuoritus piti taas tehdä hiekkalaatikossa. Hiekkalaatikko on jännittävä paikka ja joka ikinen kerta Brooke jännittyy ratsastaessani aitojen sisälle. Kenttä on jotenkin niin aukealla paikalla, että hevonen ei selvästikään tiedä pitäisikö sen katsella ympärilleen vaiko ei. Ja tästä syystä se keskittyy vähän huonosti.

Koulusuoritus meni mielestäni ihan kohtuullisesti. Olin tyytyväinen kokonaisuuteen. Suorituksessa ei edelleenkään ollut mitään hienoa, ei mitään upeaa, mutta se oli kohtuullisen tasainen. Sain rapiat yli 60 %, johon olin tyytyväinen. Mutta rataesteet sitten. Äh. Onnistuin ratsastamaan niin paljon taaksepäin siellä radalla, että ihan hävettää. Siitä minulle rangaistuksena neljä virhepistettä yhdeltä esteeltä. Äh. Harmitus oli melkoinen. Varsinkin, kun koulu meni tällä kertaa edes noin hyvin. Pitikin mennä säätämään. Miksen opi?

Rataesteillä vakavana. Kuva Tatu Hautala.

Maasto oli mielestäni helpompi kuin aluejoukkuemestaruuden viime vuotinen rata. Kävelin sen useaan kertaan ja mietin, että missä se vaikeus on. Se kun taatun varmasti on aina jossain. Mietin ja pähkäilin ja päädyin sitten, että sen on pakko olla radassaolevat useat erittäin tiukat kaarteet. Tempon säilyttäminen tulisi olemaan todella hankalaa, kun kaarteisiin oli otettava kunnolla kiinni.

Tutustumistason rata sinisellä. Kuva Ypäjän kisaviikon kanslia.

Yritin keskittyä maastorataan sillä mielellä, että joka ikistä estettä tulisi kunnioittaa, vaikka ne tuntuivatkin helpoilta. Tiesin, että minun on tällä kertaa annettava laukan sujua reippaammin kuin Hattulassa. Se taaksepäin ratsastus kun jää niin helposti mieleen. Ja Brooke aloittikin heti todella hyvässä tempossa mielestäni, mutta nelosesteen jälkeen alamäessä tuleva jyrkkä kaarre söi meiltä tempon täysin pois. Ajauduin kaarteessa ihan ulos ja mättäille ja Brooke joutui ottamaan luisuaskeleita takapäällään. Luulin ottaneeni sen kunnolla kiinni ennen kaarretta, mutta en sitten ilmeisesti kuitenkaan. Alamäessä en uskaltanut laukata kauhean lujaa, joten pääsin kunnon tempoon vasta esteen seitsemän jälkeen laukatessani ylämäkeen kohti "ukkoestettä" ja hiittisuoran loppua.

Brooke laavulla. Kuva JX-foto.

Vesitehtävällä ajauduin myös kauemmas kaarteessani kuin mitä olin suunnitellut. Olisin halunnut laukata mahdollisimman vähän vedessä ja hypätä vesiulostuloesteen 11 vähän vinosti. Mutta ajauduin liian kauas ja jouduin laukkaamaan useita askelia vedessä. Esteen 12 jälkeen vilkaisin kelloa ja minulla oli enää 40 sekuntia siinä jäljellä. Olin siis himmaillut koko alkuradan ja tiesin, että nyt pitäisi antaa laukan sujua. Annoinkin sitten Brooken laukata ja keskityin vain tasapainottamaan sen hyvin ennen esteitä. Ja loppurata sujuikin erinomaisesti ja hyvässä tempossa. Kelloni piippasi turvallisen maaliinsaapumisen merkiksi viimeisen esteen jälkeen, joten tiesin minulla olevan vielä 20 sekuntia ihanneaikaan. Laukkasin nauttien isosti viimeiselle esteelle ja melko varmana siitä, että tein täyden nollan ihanneaikaan. Mahtavaa!

Rata osoittautui kuitenkin, niin kuin olin ajatellutkin, hankalaksi ja moni jopa kokenutkin hevonen kielteli erinäisille esteille. Auringonvalo osui joihinkin esteisiin tehden niistä haaleita ja hankalia ja lisäksi joillakin esteillä oli katsojia aiheuttamassa hevosille päänvaivaa. Avohauta vesitehtävän yhteydessä taisi myös olla joillekin hankala. Joten hyvä, että pidin pääni ja ratsastin joka esteen tarkasti ja kieli keskellä suuta.

Brooke esteellä kuusi. Kuva JX-foto.

Lopputuloksissa nousimme hienosti sijalle 12 tuloksella -63.2. Eli paransimme ihan mukavasti taas viime kilpailusta, mikä olikin tavoitteemme. Emme kuitenkaan sijoittuneet. Mutta täysi nolla maastossa loi minuun uskoa siitä, että tutustumistasoon alkaa olla nyt meillä jo vähän rutiinia. Vielä kun saisin kaikki osakokeet onnistumaan niin, että voisin olla niihin jokaiseen tyytyväinen. Toivottavasti Kangasalla sitten parin viikon päästä! Tosin se on meille täysin tuntematon paikka, joten voipi olla, että ihan nappisuoritukseen ei päästä.

Ihanat kisat oli taas. Kiitos ahkerille järjestäjille! Ja onnittelut Hämeen joukkueille tuplavoitosta!

Brooke hippona vesiesteellä. Kuva JX-foto.

Ypäjän kisaviikon tuttari - walkthrough

2011-08-05T21:49:00.000+03:00

Esteiden nimet ja speksit. Kuva Kisaviikon kanslia.

Maastoradan kartta. Tuttari sinisellä. Kuva Kisaviikon kanslia.

These boots are made for walking...

2011-08-01T21:50:00.000+03:00

... eli kuvia Brooken matalista kannoista, pyynnöstä, olkaa hyvät:

Vasen takajalka.

Valottunut oikea takajalka.

Takajalka nostettuna.

Myönnetään, että olisin voinut ehkä ottaa vähän parempia kuvia, mutta tässä nyt kaikki mitä ehdin tänään ottaa. Jos toivotte toisenlaisia niin laitatteko vinkkiä / toiveita asennosta / kuvakulmasta. Toivottavasti näistä nyt on kuitenkin jotain hyötyä.

Seniorimeeting - tuttari - walkthrough

2011-08-01T14:25:00.000+03:00

Este 1. Nousutukki.

Este 2. Tukkiokseri.

Este 3. Laavu.

Este 4. Pikkutukki.

Este 5. Helpon kivitrakehneri. Iso ja todella kunnioitusta herättävä.

Este 6. Upitus.

Este 7. Hainhammas.

Este 8. Avohauta.

Este 9. Helpon talo (110cm). Avohaudalta 5-6 askelta.

Este 10. Ilmatukki ja pelottava rataestepuomi.

Este 11. Pöytä.

Este 12. Helpon tukkiokseri.

Este 13 a ja b. Kahden askeleen tukkisarja.

Este 13 b. Kapea toinen osa.

Este 14. Tukkikolmio.

Esteet 15 ja 16 vedestä.

Este 17. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Kuvissa näkyviä ryhmäläisiä ei vahingoitettu kävelyn aikana eikä kuvauksesta johtuen.

Seniorimeeting 2011

2011-08-01T14:15:00.000+03:00

Hiphei, Ypäjän sennumeetingistä kotiuduttu. Aivan uskomatonta, että kaikista niistä jalka- ja silmäongelmista huolimatta pääsimme matkaan ja kuten aiemmista teksteistä olette lukeneetkin niin pystyimme starttaamaan myös Hattulassa. Ihan mahtavaa! Olen niin iloinen, ettei tämä koko vuoden odotettu tapahtuma jäänyt meiltä väliin!

Matkaan lähdettiin siis jo sunnuntaina, Hattulan kenttäkisojen kautta. Perillä Ypäjällä olimme illalla kuuden aikaan, joten alkupalaverin ihan alkuun emme kerenneet. Tulimme paikalle, kun hurja senioritätijoukko vahvistettuna muutamalla miespuolisella rohkealla oli jo jakautunut ryhmiin. Kenttäryhmistä huolta piti tänäkin vuonna Pike Herd ja Salla Varenti. Meidät oli jaettu Pikelle. Palaverissa käytiin läpi vähän viikon ohjelmaa sekä esiteltiin itsemme. Mukana oli niin tuttuja monien vuosien takaa, mutta myös uusiakin naamoja. Kovin oli upean kuuloisia hevosia ihmisillä mukana. Itselläni ainakin pääsi muutama "wau", kun muut osallistujat kertoivat nelijalkaisista leirikavereistaan. Kerrottiin jo heti alkuun, että osallistuisimme maanantaina vain yhdelle tunnille, ettei leiri kävisi kisan jälkeen liian rankaksi.

Maanantaiaamu aloitettiin Piken koulutunnilla. Jouduin paljastamaan taas saman kuin ennenkin, eli että kouluratsastus ei suju, olen mahdollisesti unohtanut ratsastaa hevoseni läpi tässä vuoden aikana ja lisäksi olen entisestään pidentänyt ohjiani ja jättänyt pohkeella ratsastamisen kokonaan pois. Ups. Miten voikaan tuntua niin nöyryttävältä ääneen kertoa se mitä on vuoden aikana tehnyt? Miksen koskaan opi? Ensi vuonna lupaan, että tulen leirille niin, että voin sanoa ylpeästi tehneeni hyvin koko vuoden töitä. Haaste vastaanotettu! (Vähän ehkä lame, että haastan itseni... mutta haastatakaa tekin! Ja itsenne myös! Lopetetaan huono ratsastaminen!)

Maanantaina iltapäivällä muu ryhmä meni hyppäämään "Sujuvalle" eli ennen derbykenttää olevalle nurmikentälle. Onneksi olimme juuri hypelleet nurmella, joten tämän väliinjääminen ei niin haitannut ja harmittanut. Tarkoituksena oli tulla katsomaan kanssaryhmäläisten nurmeilua, mutta koska Brooke tarvitsi kipeästi uudet kengät, vein sen Ypäjän pajalle. Uskoin silti ehtiväni tuntia katsomaan, olihan minulla kaksi tuntia aikaa ennen tunnin alkua. Mutta katinkontit. Harjoittelijatytöt tekivät niin hyvää ja huolellista työtä, että kengitys kesti kaksi tuntia viisitoista minuuttia! Mutta parempi niin. Nyt on ainakin niin huolellisesti kengätyt kaviot tytöllä, että! Sain myös kuulla, että hevosellani on todella harvinaislaatuisen matalat kannat takajaloissa! Niitä tultiin oikein joukolla ihmettelemään. Aina oppii jotain uutta.

Tiistaiaamuna päästiin sitten vihdoin maastoesteille. Teimme pienessä ryhmässä töitä maastoestekentällä hypäten siinä tukkeja, trakehneria, pöytää, bankettia eri suunnista sekä muita kentällä majailevia kiinteitä esteitä. Brooke teki kaiken erinomaisesti. Vähän se ihmetteli, että näinkö näitä maastoesteitä tässä hiekkakentällä mennään, mutta teki kaiken juuri niin kuin pyysin. Kävimme sitten vähän myös molemmilla Ypäjän vesiesteillä hyppelemässä veneitä ja vesitehtäviä.

Tiistai-iltapäivänä oli vuorossa Derbykentän esteet. Nämä kaikki olemme menneet moneen kertaan ja sorruin ehkä hieman ylimieliseen ratsastukseen tehden ruman lähestymisvirheen orapihlaja-aita-kuoppaesteellä ja Brooke joutui hyppäämään kuopasta ylös niin, että sillä oli pystyeste suurinpiirtein suussa. Mutta rehellinen ja ihana Brookeni tuntui ajattelevan, että "on kyllä vähän erikoinen paikka, mutta mennään sitten, kun kerran pyydetään". Paha mieli tuli kuskille ja korjasin virheeni onneksi sitten. Ei pitäisi antaa tuollaista tapahtua. No mutta, muuten menimme ihan suhteellisen harmonisesti muut tehtävät ja treeni lopetettiin tuttuun Pike-tyyliin Mannerheim-esteeseen, jonka saimme tällä kertaa hypätä myös takaisinkin päin.

Keskiviikkona menimme aamupäivällä taas maastoon ja tällä kertaa teimme erilaisia yhdistelmäharjoituksia. Ihan mahtavan vaikeita kapeita esteitä ja linjoja banketeilta tai alamäistä kaposille esteille. Kävimme myös vesiesteellä harjoittelemassa avohautaa ja pitkää vesilinjaa.

Iltapäivällä Salla piti meille oikein kunnon kouluvääntötunnin. Saimme toivoa aiheita tunnille ja minä toivoin koko ryhmämme puolesta, että saisimme ohjeita kuinka hevoset saa pohkeen eteen ja sitä kautta ohjastuntuman lyhyemmäksi ja tasaisemmaksi. Meillä kun on kaikilla vähän sama ongelma, että ohjaspituus on pitkähkönlainen. Tokihan minulla oli oma lehmä ojassa (oma Brooke uralla), sillä minullahan tämä ongelma kaikkein suurin on. Mutta Salla onneksi antoi meille monia hyviä vinkkejä tunnin aikana.

Aloitimme uraa pitkin uudella koulukentällä. Jokaisen kirjaimen kohdalla piti tehdä kymmenen metrin voltti, jonka jälkeen piti jatkaa uralla avotaivutusta seuraavaan volttiin saakka. Brooke ei aluksi taipunut juurikaan ja se oli tuntumastaan todella epätasainen. Verryttyään Salla sitten kommentoi, että sillä on niin iso ravi, ettei se alkutunnista tunnu tietävän minne jalkansa laittaisi ja on sen takia niin kovin tyytymätön edestä. Hmm. Ihan uusi näkökulma. Sain lisäksi ohjeen tehdä puolipidätteitä volteilla ja pyytää Brookea ravaamaan aluksi jopa hieman kiireisesti, jotta saan sen pohkeen eteen ja reippaaksi. Jälleen uusi neuvo. Laukastaan Brooke sai paljon kehuja. Ja lisäksi Salla sanoi meidän saavan kenttäkoulusta 70 % mikäli saan Brooken liikkumaan rentona radalla. Wau! Ehkä tuossa oli hieman säälilisää, mutta kyllä mieltä lämmitti kuulla, ettei Brooke näyttänyt Sallan mielestä ollenkaan jäykälle vaan lähinnä ongelmana oli, ettei se ole rehellisesti pohkeen edessä ja tämän takia tasaisen tuntuman saaminen on minulle vaikeaa. Ihana tunti! Paljon hyviä ajatuksia!

Keskiviikkoiltana kävimme kävelemässä torstaiaamun kisaradan. Saimme tänäkin vuonna mennä tutustumistasoisen radan. Kari Haimi oli tehnyt meille todella vaativan kenraaliharjoituksen ensi viikon kisoja silmälläpitäen. Rata koostui muutamista helpon tason esteistä ja lisäksi parista kieli keskellä suuta - tyylisistä tehtävistäkin. Olin todella iloinen, että valmentajat luottivat meihin niin, että saimme kokeilla taitojamme vaativammalla radalla.

Kenttäryhmä aloittaa torstaiaamun kilpailut, sillä me liikumme niin laajalla alueella ja laukkailemme eri kenttien läpi ja polkuja pitkin, että meidät halutaan niin sanotusti alta pois. Tai ehkä muut halutaan pitää meidän alta pois. Minä lähdin tutustumistason ratsukoista ensimmäisenä. Brooke teki suorituksensa taas niin hienosti. Sille oli aivan selvää mitä minä siltä missäkin kohdassa pyysin. Laukkasin reippaassa tempossa suorat linjat ja matkat, mutta esteille otin reilusti kiinni ja hyppäsin tehtävät noin ratatempossa 300 m/min. Tehtävät olivat sen verran vaativia, että halusin tehdä niille lähestymiset meille tutussa nopeudessa, ettei vaan tulisi missejä sen takia, että menimme liian lujaa. Kyllä, opin toukokuun Ypäjän kilpailusta sentään jotain. Brooke teki upean nollan maastossa ja päätti leirin siis todelliseen täysosumaan. Ihana, ihana Brooke!

Aika meni leirillä taas aivan käsittämättömän nopeasti. Leiri alkoi ja sitten se mieletön leirikiire ja yhtäkkiä onkin jo viimeinen päivä ja kaikki leiriläiset alkavat pakata tavaroitaan tallista ja talli tyhjenee. Höh. Olo on kuin lapsena jouluaattona pakettienjaon jälkeen; tyhjä. Tässäkö se oli? Nytkö pitää taas odottaa vuosi. Äh. No, onneksi lähdemme taas huomenna tiistaina uudestaan Ypäjälle, tällä kertaa kisaamaan. Kisaviikon tutustumistason kenttäluokka odottaa. Peukkuja saa pitää!

Hattula walkthrough

2011-08-01T13:21:00.000+03:00

Este 1. Kutsuva puolilaavuhässäkkä.

Este 2. Kukkatukki tiukan kaarteen jälkeen sänkipellolla. Pelottavia videoivia ihmisiä vieressä :)

Este 3. Koirankoppi. Seuraava este näkyy ylävasemmalla.

Este 4. Kolmio. Tähän mennessä isoin este. Tumma ja tuima.

Esteet 5a ja 5b. Pitkän laukkapätkän jälkeen avohauta, josta kaksi askelta pölkkytrippelille.

Este 5b. Pölkkytrippeli.

Este 6. Tukkireki.

Este 7. Iso hautalaavu.

Este 8. Kapea kaivo.

Este 9. Stiippeli ylämäessä.

Este 10. Pitkän alamäen jälkeen banketin päällä ylämäessä järeä tukki. Voimaa voimaa.

Näkymä bankettitukilta alaspäin seuraavalle.

Este 11. Tukkitraksu.

Este 12. Sianselkä veteen.

Este 13. Puolistiippeli vedestä ulos.

Este 14. Maitolava.

Tuttulan Hattari eli Hattulan tuttari

2011-08-01T13:01:00.001+03:00

Kunnianhimoisesti olimme suunnitelleet kisaavamme sunnuntaina 24.7. tutustumistason kenttäkilpailussa Hattulassa, Suontaan kartanossa ja jatkavamme siitä suoraan Seniorimeetingiin Ypäjälle. Hieman jännittyneenä mietin, että mitenköhän Brooke tämän kaiken jaksaa, mutta olin vakaasti päättänyt kuulostelevani tarkoin hevosen jaksamista.

Kilpailu Hattulassa, Hämeenlinnan kupeessa alkoi klo 8.30, joten lähtö oli Soukasta anivarhain jo puoli kuuden aikaan aamulla. Brooke ei ihmetellyt ollenkaan aikaista saapumistamme vaan söi kiltisti aamuruokansa ja aloitti sitten Bertan kanssa matkan kohti kisapaikkaa. Matka kesti pikkusen yli kaksi tuntia ja paikalle saavuttuamme etsimme kisakanslian, saimme tietoomme maastoradan näyttöajat sekä muut tarvittavat kisainformaatiot.

Tyytyväinen hevonen trailerissaan.

Meidän koululähtöaika oli vasta klo 10.45. Lauantaina oli satanut melkolaisesti, mutta verryttelyareenana toimivat ruohopohjaiset kentät olivat hyvässä kuosissa. Ainoastaan vesiesteen vieressä ollut kenttänä toimiva verryttelyalue oli toiselta pitkältä sivultaan hieman löysä. Verryttelynurmi kouluradan vieressä oli joustava ja Brooke liikkui suun aukomista huomioimatta oikein kivasti. Kun sitten siirryin itse kouluradalle niin hevonen jännittyi huimasti ja alkoi liikkua todella pienesti ja jännittyneesti. En saanut sitä ollenkaan rennoksi ja koko koulurata oli ihan katastrofi. Olin todella pettynyt suoritukseemme, vaikka loppujen lopuksi sainkin pisteissä jopa yhden enemmän kuin Keravalla. Omituista tuo kouluratsastus ja sen arviointi.

Rataesteetkin mentiin nurmella ja tämä olikin ensimmäinen kilpailusuoritus nurmikkopohjalta minulle ja Brookelle. First time for everything, eikö? Rata oli hyvin erilainen kuin muissa kenttäkisoissa sisältäen melkein jokaisen esteen alla jotakin katsottavaa ja radalla oli myös yksi tehtäväkin; suora linja pystyltä sarjaesteelle. Tähän väliin tuli normaalilaukkaisella hevosella hyvät seitsemän askelta. Verryttely esteisiin oli kaltevalla nurmikentällä, jossa oli kolme estettä; ristikko, okseri ja pysty. Tältä verkkakentältä sai sitten mennä odottelemaan suoritustaan estekentälle ja siellä oli vielä yksi pysty. Onnekseni Brooke otti oikein reilun loppakoipipudotuksen tälle pystylle juuri ennen kuin lähdin radalle ja tästä johtuen se olikin radalla oikein skarppi ja hyvä. Esteiltä siis hieno nollatulos. En kuitenkaan noussut tulosluettelossa juurikaan huonon koulusuoritukseni takia.

Estekokeessa. Kuva Karla Koponen.

Ennen omaa maastorataani alkoi sataa ihan huolella. Koko maastosuoritus keskeytettiin noin kymmeneksi minuutiksi. Olin juuri kantanut kaikki meidän tavarat trailerin ulkopuolelle, kun tämä luonnonilmiö alkoi. Taivas synkkeni ja vettä tuli taivaan täydeltä. Ei muuta kuin tavarat traileriin sisälle, itselle sadevaatteet päälle ja henkisesti aloin jo valmistautua ratsastamiseen kaatosateessa. Laitoin Brooke traikussa kuntoon ja juuri, kun olin valmis, sade lakkasi. Ei se sitten kestänytkään kuin noin kymmenisen minuuttia, mutta aika tuntui pidemmältä.

Maastoradan verryttely oli tämän sateen aikana mennyt aikamoiseksi mutalöllöksi. Ei se varsinaisesti ollut liukas, mutta hieman epäilyttävä. En uskaltanut laukata kauhean kovaa siellä enkä myöskään hypyttää isosti. Yritin katsella edellemeneviäni maastossa ja maaston pohja näytti kyllä ihan pitävältä. Otin kuitenkin radalla varman päälle ja etenin laukassa ainoastaan suorilla linjoilla, kaarteet otin varovasti ja hypyt hypytin pienesti ja varovasti. Yhden hypyn jopa niin läheltä, että ihan hävettää. No, sattuuhan sitä. Brooke kuitenkin toimi erinomaisesti koko maastoradan ja hyppäsi kaikki esteet mieluusti. Vähän se katseli esteiden ympärillä istuvia ihmisiä ja estetuomareita, mutta itse esteistä se ei ollut millänsäkään. Tulin sitten maastoradan hienosti nollilla esteiltä, mutta aikavirheitä sain neljä. Eli eipä sitten mennyt kärkipäähän tuloslistassa tämäkään suoritus, mutta tavoitteeseeni pääsin, eli paransin omia tämän vuoden tuloksiani taas saaden lopputulokseksi -68,2 ollen sijalla 13/29.

Laulaen maastossa. Kuva Karla Koponen.

Hattulan rata oli ihana ja maisemat upeita. Lisäksi mielestäni oli ihanan erilaista, että kaikki osakokeet olivat nurmella. Järjestelyt olivat jouhevat, koulutuloksia ei joutunut odottelemaan ja maastoradan kävelyistä tiedotettiin hyvin. Pidin myös siitä, että kilpailupaikka oli pienellä alueella, joten minnekään ei ollut pitkä matka vaan varusteiden vaihdot ynnä muut sujuivat sukkelaan ja jouhevasti. Kivat kisat oli, tullaan mieluusti uudestaan. Kiitos vaan Suontaan ratsastajille mukavista kilpailuista!

Ikkuna kisapaikkaan.

Kuolainapuvälineet

2011-07-31T13:43:00.000+03:00

Kuten edellisessä tekstissäni paljastin, minulla on huisin paljon kuolaimia. Ja koska pidän erilaisista kuolaimista niin pidän myös niihin liittyvistä asioista. Tässä siis muutama kuolainapuväline.

Fulmer keepers

Kovinkaan monet eivät tiedä näistä fulmer keeperseistä. Fulmer eli fullcheek-kuolain voi olla vaarallinen pitkien varsiensa takia. Ne voivat, ja ovatkin, aiheuttaneet onnettomuuksia, kun hevonen esimerkiksi hankaa turpaansa etujalkaan ja varsi tarttuu suojaan kiinni. Varret voivat myös jäädä esimerkiksi hoitajan vaatteisiin kiinni tai huonolla tuurilla jopa ohimenevän hevosen häntään tai varusteisiin ahtaassa verryttelytilassa. Fulmer keepersit laitetaan poskiremmeihin ja kuolaimen varteen ja tämä sitoo varren posken viereen jolloin se ei tartu niin helposti mihinkään. Keepersit myös tekevät fullcheek- kuolaimesta ihan pienesti vipuvartisen. Fulmer-kuolaimen kanssa tätä vaikutusta ei tule, koska renkaat ovat irralliset varresta.

Fullcheek-kuolaimen asento ilman keepersejä.

Kuolain keepersien kanssa.

Fulmer-kuolain.

Sealtex Bit Wrap

Tämä kuolainteippi on tarkoitettu herkkäsuisille hevosille. Tämä itsetarrautuva, elmukelmutyyppinen teippi on hyvää hevosille, joiden suunpielet aukeavat liikkuvista osista kuolainrenkaiden tuntumassa. Tämä on kuulemani mukaan myös hyvä, jos haluaa stabiloida esimerkiksi kolmipalan tiettyyn muotoon, ikään kuin Myler-tyylisesti. En ole vielä tätä kokeillut, mutta ajattelin jossain vaiheessa koettaa tuota kolmipalamuokkausta (edit your bit). Tästä sanotaan myös, että hevoset pitävät tämän suutuntumasta. Ja ilmeisesti kuolainteippiä voisi käyttää myös vähän rikkimenneiden kumikuolainten paikkaamiseen ja mikä vielä parempaa, suojaamaan esimerkiksi kalliita Nathe-kumikuolaimia hevosen hampailta. Tätä voi siis laittaa kuolaimen päälle ja vaihtaa sen sitten uuteen, kun se on pureskeltu tai näyttää ikävältä.

Tutit

Tutit ovat ehkä vähän åttiotalet, mutta käytän niitä silti silloin tällöin halutessani stabiloida jotain kuolainta ja silloin, jos minusta tuntuu, että haluan tehdä jotain sellaista harjoitusta, jossa haluan saada hieman kääntävää apua. Tutteja on yleensä käytetty estämään kuolainrenkaita hiertämästä suunpieliä ja estämästä huulien nipistymistä kuolairenkaiden ja kuolaimen väliin herkillä hevosilla. Niitä voi myös käyttää, jos kuolain on hieman liian pitkä hevoselle. Poneilla näitä on ainakin omina poniaikoinani käytetty myös estämään huonostikääntyvällä ponilla kuolainrenkaan pääsyä/joutumista suuhun.

Kielilusikka

Tätä haluaisin kokeilla. Onko jollain lukijoistani kokemusta tämän käytöstä? Tämä voisi toimia Brooken suun vakauttajana. Tai sitten ei. Yksi entisistä opettajistani sanoi, että jos yrittää liian rajuilla otteilla puuttua vanhan hevosen suunaukomisongelmiin saattaa, varsinkin tamma, reagoida tähän hyvinkin voimakkaasti, jopa vain seisomalla takajaloillaan koko operaation keston ajan.

Kankiremmi

Sain vihdoin aikaiseksi ostettua itselleni kankiremmin. Nyt minun ei siis tarvitse hankkia erikseen kankisuitsia vaan saan tämän avulla tehtyä mistä vain suitsistani kankisuitset. Ihan huippua. Nyt tarttis sitten vaan saada hevonen liikkumaan niin hyvin, että kehtaisin ilmoittautua kankitunnille.

Minun kuolaimeni - MyBits

2011-07-31T13:38:00.000+03:00

"Hello, my name is Jonna and I am a bit addicted person" :)

Olen aina pitänyt itseäni ihmisenä, joka mieluiten ratsastaisi hevostaan tavallisilla suitsilla, ilman apuohjia ja ennen kaikkea ihan perus nivel- tai kolmipalakuolaimella. Oikeastaan kuvittelen näin edelleen, mutta kuten alla olevista kuvista näkee, totuus on jotain aivan muuta.

En siis ole ainoastaan Stübben-satulahamsteri vaan kärsin myös melko vakavasta kuolaimos rohmuamos - syndroomasta. Jos siis näen jossain alennuskorissa Brookelle sopivankokoiset kuolaimet, en voi vastustaa kiusausta; minun on yksinkertaisesti pelastettava ne sieltä hyvään kotiin. On siis ehkä hieman kyseenalaista, että arvostan yksinkertaisuutta ratsastuksessa, kun minulta itseltäni löytyy kohta jo melkein kaikki olemassa olevat normaalit ja vähän erikoisetkin kuolaimet. Hohhoijaa.

Tässä nyt siis esittely kuolainvalikoimastani:

Perinteiset nivelkuolaimet, kaikki täytettyjä (ei siis onttoja), kokoa 13.5cm

Ylemmässä kuvassa irrallisilla renkailla olevat kolmipalat, oliivirenkaiset kaksiosaiset nivelet ja oliivirenkaiset messinkiset kolmipalat.

Varsikuolaimet:

Minulla on kahdet samanlaiset kaksiosaiset varsi- eli fullcheek-kuolaimet ja lisäksi yhdet kolmipalafullcheekit. Näitä kuolaimia käytän, jos minulla on ollut ongelmia esimerkiksi kääntämisessä. Varresta saa vähän tukea kääntämiseen ja lisäksi se toimii hyvin apuna esimerkiksi takaosakäännöksiä harjoitellessa tai jos haluaa auttaa hevosta pysymään suorempana esimerkiksi väistöissä.

Baucher- eli varsinivelkuolaimet:

Kaksiosaiset baucher- eli varsinivelkuolaimet sekä waterford-Baucherit (tunnetaan myös matokuolainosana).

Sprenger-kuolaimet:

Liikkuvalla renkaalla tavallinen kolmipala-Sprenger. Tämä on perus arkikuolaimeni, jolla ratsastan aina, kun en ole estetunnilla tai maastossa. Sprengerit vaikuttavat erinomaisilta ja hyvin toimivilta Brookelle, mutta ne ovat niin arvokkaita, etten ole raaskinut investoida kuin yksiin.

Wilkie's-kuolaimet:

Wilkie's eli loop ring on englantilainen ponikuolain. Se on monipuolinen, koska voi päättää haluaako käyttää sitä ihan vain tavallisena kuolaimena vai haluaako laittaa poskihihnan ja/tai ohjan kuolaimen renkaisiin, jolloin kuolaimessa on hieman vipuvaikutusta. Jos vain poskihihna on pikkurenkaassa on vaikutus kuin Baucherissa. Jos taas poskiremmi ja ohja on pikkurenkaissa on kuolain ikään kuin Universaali. Tässä kuolaimessa on lisäksi Neue Schule-muotoilu, eli sen pitäisi tarjota hevosen kielelle lisää tilaa ja olla erityisen sopiva aroille suille ja suuta aukoville hevosille. En kyllä ole huomannut tuon kuolaimen olevan millään tavalla erilainen kuin tavallinen kolmipala suuosaltaan.

Kumikuolaimet:

Brookelle sopii kumikuolain erinomaisesti, sillä se on pehmeä, mutta kuitenkin varsinkin suorana mallina riittävän voimakas, jotta saan sen pään nostettua ylös ja pidätettyä sitä. Ainoa ongelma on, että Brooke pureskelee kumikuolaimiaan, siksi minulla on noita risoja kuolaimia, joille olen odottanut jotain korjauskeinoa. En siis missään tapauksessa käytä enää noita rispaantuneita ja teräviä kuolaimia, mutta en ole raaskinut heittää niitä poiskaan.

Kuparirolleri:

Minulla on yksi kuparirollerikuolain, jossa aivan suora kaksiosainen nivelkuolain ja D-renkaat.

Kaikki kuolaimethan voivat olla vahvoja väärissä käsissä, toisin sanoen myös ihan tavallinen nivelkuolain voi tuntua hevosesta vahvalta suussa, jos ratsastajalla on epävakaa ja riuhtova käsi. Mutta on tiettyjä kuolaimia, jotka mielletään vahvoiksi ja tässä minun valikoimani vahvoista kuolaimista:

Kumipelham:

ostin tämän Brookelle pari vuotta sitten. Tämä on erinomainen hyppykuolain Brookelle, koska tällä saan sen kiinni, kun haluan eikä minun tarvitse jäädä vetämään. Ainoa huono puoli on se, että jään helposti pitämään liikaa. Mutta varsinkin kaksilla ohjilla ratsastaessa tämä on mielestäni hyvä ja hevosellekin mukava kuolain, jos ratsastaja osaa käyttää sitä oikein.

Olympia:

Olympiakuolain on mielestäni vain ja ainoastaan äärimmäisessä pakossa käytettävä kuolain. Joillekin hevosille se ehkä sopii, mutta oma mielipiteeni on, että se sopii aika harvan ratsastajan käteen. Olympiakuolain on hidas peräänannolle, eli vaikka hevonen tulee takaisin kädelle antaa kuolain hitaasti periksi, vaikka ratsastaja myötäisikin ja näin ollen sen vaikutus jää helposti päälle. Tämän kuolaimen olen ostanut vain ja ainoastaan siksi, että se oli vain muutaman euron hintainen. Halusin sen kokoelmiini. En ole suunnitellut käyttäväni sitä, en ainakaan Brookella. Ja jos joskus käyttäisin sitä niin vain ja ainoastaan leukaremmin kera, jonka pitäisi mielestäni olla ainoa sallittu tapa tätä kuolainta käyttää. Silloin pidäte kohdistuu myös leukaan.

Kokonaissaldona mahtavat 23 kuolainta. Näistä kuitenkin päivittäisessä käytössä vain muutamat, mutta onhan hei aina hyvä varautua kaikkeen. Ja sitäpaitsi onhan kivaa, jos tallilta löytyy paljon erilaisia kuolaimia, ei tarvitse aina ostaa, jos haluaa jotain kokeilla (niin siis kenenkään muun ei tarvitse ostaa kuin minun...). Olenkin auliisti aina lainaillut näitä kuolaimiani ystävilleni, osan lyhyemmäksi, osan jopa pitkäksikin aikaa. Eikö se ole jo riittävän hyvä peruste kuolainkokoelman kasvattamiseksi?

Mitkä kuolaimet teillä on käytössä ja vaihteletteko paljon? Onko joku lempikuolain, joka sopii hevoselle kuin hevoselle? Laitetaan hyvät kokemukset jakoon! Ja pahoittelut kuvien suunnasta. En tiedä miksi yhdistelmä puhelin - miniläppäri kääntää kuvia ihan miten sattuu. Korjaan jossain vaiheessa.

Ain laulain työtäs tee, tidilittidittidii...

2011-07-19T15:45:00.001+03:00

Takajalan ja silmän turvotus selätetty, kenkä saatu tytölle jalkaan ja päästy takaisin liikenteeseen. Kuten aina, myös tälläkin kertaa useamman päivän ratsastamattomuus on tehnyt Brookesta vielä etupainoisemman kuin yleensä ja melko puisevan kyljistään. Olenkin tässä nyt nämä pari päivää yrittänyt saada sitä kyljistään vetreäksi ja muutenkin olemusta ryhdikkäämmäksi ja reippaammaksi. Kovat helteet eivät ainakaan ole tehneet työstäni helpompaa, mutta koska tiedän mikä meitä odottaa - kenttäkisat ja seniorimeeting - niin treeni-innostus on huipussaan. Niin kuin aina sanon, en ehkä ole ratsastajana lahjakas tai mitenkään erinomainen, mutta jos jotain olen niin kova tekemään töitä.

Olen kuitenkin pyrkinyt pitämään treenin vielä melko kevyenä, kevyt lasku töihin ja niin edelleen. Olen löytänyt uudestaan lempiharjoitukseni vastataivutukset ja tässä lukijoilleni ihana vinkki kohti letkeää hevosta.

Ratsasta alkuverryttelyn ja välikäynnin jälkeen seuraavaa harjoitusta ensin käynnissä, sitten ravissa:

Ratsasta uraa pitkin vasemmassa kierroksessa. Käännä hieman aikaisemmin lyhyelle sivulle, jotta hevoselle jää tilaa viedä takaosaa ulospäin. Aseta siis hevosta vasemmalle ja vie vasemmalla pohkeella hevosen takaosaa ulospäin tältä omalta sisemmällä olevalta uraltasi. Jatka kulman yli ja käännä radan poikki. Reilu suoristus ja tarkistus, että hevonen liikkuu eteenpäin pohkeelle. Tämän jälkeen asetus oikealle ja takaosaa viedään uralta ulos oikeaan.

Tämä harjoitus ei ole mikään kouluratsastustaivutusharjoitus. Hevonen ei siis varsinaisesti liiku tuollaisena juustosnacksina kuin kuvassa. Tämän harjoituksen tarkoituksena on saada hevonen lonkkakulmistaan auki. Lisäksi hevosen saa hyvin molempien ohjien ja pohkeiden väliin ja sen saa myös keskittymään, koska tapahtuu aika paljon koko ajan. Kuitenkin hevonen välillä suoristetaan kummallekin ohjalle ja testataan takaosan työntö pienellä eteenpäin ratsastuksella.

Harjoitusta voi jatkaa heti tekemällä samanlaiset kaarteet tai sitten voi ratsastaa pitkän sivun hieman eteen ja aloittaa lyhyeltä sivulta taas uudestaan. Itse tykkään tehdä pari kiemurauraa putkeen ja sen jälkeen ratsastaa suoria linjoja ja tarkistaa, että hevonen todella on avuilla, mitä se yleensä muutaman kierroksen jälkeen myös on.

Treeni-intoa tuova mielikuva maastoradalta. Kuva tassutusta.net

Kokeneilla hevosilla tätä voi tehdä myös laukassa, mutta silloin on parasta ratsastaa ainakin alkuun vain kaksi kaarretta, ikään kuin kahdeksikko. Suoristuskohdassa voi tehdä laukanvaihdon joko käynnin tai ravin kautta tai jos on oikein kuuuliainen hevonen myös lennossa.

Kiva harjoitus, jonka jälkeen ainakin Brooke on aina mukavan vetreä ja avonainen.

Kokeilin vihdoin ja viimein myös kankia Brookelle. Ajattelin viime viikolla, että koska ratsastuksessa oli tarkoituksena vain rennosti hölkkäillä, kyseessä oli ensimmäisiä ratsastuskertoja loman jälkeen, niin voisin antaa Boobon makustella isompaa määrää rautaa suussaan. En ottanut kankiohjaa missään vaiheessa kunnolla tuntumalle vaan se sai vaan levätä hevosen kaulaa vasten melko pitkänä ja ratsastin siis bridongilla. Ihan positiivinen asenne hevosella. Suu ei ollut levottomampi kuin yleensä, jos nyt ei sitten rauhallisempikaan. Eli täydempi suu ei pitänyt sitä enempää kiinni. Ehkä tilanne olisi ollut toinen, jos olisin työskennellyt kunnolla.

Siitä tuli heti ihan kouluhevosen näköinen... not...

Booke-Cam

2011-07-13T00:01:00.001+03:00

Olen aiemminkin kirjoittanut meillä trailerissa olevasta Booke-Camistä. Mutta koska taas viikonloppuna laitumelta palatessamme huomasin kuinka kätevä se on niin ajattelin jakaa vähän lisää tietoa siitä. Minusta on mukava, kun voi seurata hevosta trailerissa. Näkee vähän mitä se tekee ja ennen kaikkea voi opetella ja oppia siitä miten hevonen reagoi kaarteissa, jarrutuksissa ynnä muissa liikenteessä tapahtuvissa tilanteissa.

Trailereihin ja hevosautoihinhan myydään jos jonkinlaista hoofcamiä, horsecamia ja ties mitä (muun muassa Trailercam, esittely täällä), hinta noin vajaasta 400 eurosta ylöspäin. Me päätimme kuitenkin "rakentaa" oman kamerasysteemimme itse ja näin syntyi ajatus Booke-Camista.

Päätimme ensin kokeilla tätä Booke-Cam - ratkaisua ihan edullisella, noin 20 euron kameralla ja vastaanottimella (Booke-Cam 1.0). Tämä oli muuten ihan hyvä, mutta kuvaa ei näkynyt pimeässä lainkaan. Eli käytännössä kesälläkin, vaikka on valoisaa, mutta kun pressu on kiinni niin kuvaa ei näkynyt varjoisilla teillä ollenkaan.

Seuraava, Booke-Cam 2.0, vähän kalliimpi noin 30 euron kamera ja vastaanotin toimi myös pimeässä, mutta sen kanssa oli version 1.0 tavoin ongelmana se, että se toimi 9 V paristolla. Näin ollen paristosta usein loppui virta kesken matkan ja saimme loppureissusta tuijottaa vain mustaa näyttöä. Ei niin mukavaa. Kolmatta versiota lähdettiin kehittämään ottaen huomioon selkeä tarve kamerasysteemin toimia 12 voltilla.

Booke-Cam 3.0: Hankimme 12 voltin kameran ja kytkimme sen trailerin valoihin. Kamera saa siis virtaa aina, kun trailerissa palaa valot.

Auton päässä on kameralle vastaanotin joka on kytketty autossa olevaan näyttöön:

Ja näin vauhdikasta streamia sieltä voi esimerkiksi katsella:

Kamera on 2.4GHz taajuudella toimiva ja on vastaanottimen kanssa hankittu pakettina täältä.

Näytöksi käy mikä vaan autonäyttö missä sisäänmeno kuvasignaalille. Meillä Alpinen integroitu autoradio+näyttö. Irrallisten näyttöjen hintaluokka n. 100 eur.

Silmäpuoli-Brooke

2011-07-12T10:36:00.005+03:00

Pienen hevosettoman lomailun jälkeen lähdimme hakemaan Brookea kotiin lauantaina. Olin laittanut sille alkuviikosta ostamani Horzen ohuen nylonhupun päähän, jottei se saisi taas silmä-ärsytystä, kuten aiempina vuosina. Mutta mikä minua odottikaan laitumella; hevonen, jolla päässään aivan riekaleinen musta huppu ja vasen silmä todella turvoksissa. Nyt tiedän mitä luppasilmä tarkoittaa! Lisäksi sillä oli toinen takajalka haavoilla ja turvonnut ja siitä jalasta myös kenkä vääntynyt.

Brooken luppasilmä lauantaina 9.7.11.

Silmä oli todella turvonnut ja pahan näköinen. Kärpäset, paarmat ja kaiken maailman öttiäiset oli päässeet sitä ärsyttämään. Kuljetusmatkan aikana silmä tuli jo paremmaksi, mutta aika raju se oli edelleen tallille saapuessamme, kuten kuvasta näkyy. Onneksi ystäväni eläinlääkäri Jussi oli tulossa tallille sopivasti ja lupasi katsoa Brookea.

Jussi antoi meille sitten Oftan Akvakol - tippoja, joita pitää antaa noin neljän tunnin välein kuuden päivän ajan. Brooke on onneksi ehkä maailman kiltein hevospotilas ja antaa todella nätisti tehdä kaikki hoitotoimenpiteet. Myös eläinlääkäri sanoi, että oikea unelmapotilas, kun ei välittänyt yhtään, vaikka silmää tutkittiin ja räplättiin. Nyt sitten vaan talutellaan ja liikutaan kevyesti kunnes silmä ja jalka ovat parempia. Ongelmana vaan on, että jouduin repimään sen vääntyneen, mutta kuitenkin yllättävän tiukassa olleen kengän kipeästä jalasta pois, eli taluttelu pitää hoitaa vain ja ainoastaan pehmeillä pohjilla, maastoon ei ole asiaa ennen kengän saamista.

Taluttelin pariin otteeseen Brookea lauantaina ja jalan turvotus alkoi liikunnan myötä mukavasti laskea. Ehkei siinä edes ole mitään impparia, ehkä se on vaan haavoista turvoksissa kuuman takia, en tiedä. Mutta olkoon vielä pari päivää kevyemmällä niin saadaan tuo silmäkin samalla kuntoon. Onneksi se ei kengän saatuani irti kuitenkaan ontunut jalkaansa vaan liikkui puhtaasti.

Sunnuntaina Brooke pääsi monta kertaa kävelyille ja pidin sillä lisäksi myös huppua päässä tallissa ja ulkona, jotta ötökät pysyisivät poissa kipeästä silmästä. Silmä oli kuitenkin jo sunnuntaina paljon paremman ja terveemmän näköinen:

Brooken silmä sunnuntaina aamulla 10.7.11.

Brooken silmä sunnuntaina illalla 10.7.11.

Maanantaina reippailin ja kävin aamuvarhain salilla ja sen jälkeen lääkitsemässä Brookea ja taluttelemassa sitä ennen töihin menoa. Lisäksi se pääsi vielä pari kertaa lisää kävelemään ja sai kengänkin. Ihana ystäväni Riina Villanen kävi lyömässä irronneen kengän kiinni ja näin pääsemme sitten maastoonkin kävelemään ja saamme lopunkin turvotuksen jalasta laskettua. Haastavaa yrittää saada turvotusta pois, kun on näin kuuma.

Silmäkin alkaa jo näyttää lähes normaalilta. Vielä siitä on huomattavissa sellaista sameutta ja väsyneisyyttä, mutta se ei ole enää turvonnut eikä valu rähmää.

Brooken silmä maanantaina 11.7.11.

Jalkakaan ei ole enää lämmin eikä kovinkaan turvoksissa. Hevonen liikkuu myös edelleen puhtaasti. Joten ehkä tästä taas kuntoudutaan. Pitäkää meille peukkuja. Meillä on kenttäkisat Hattulassa sunnuntaina 24.7. jonne olisi kiva päästä. Ei tietenkään mennä, jos hevonen on huonokuntoinen tai jos se tulee vaatimaan sellaista lääkitystä, jossa dopingkarenssi menee yli sallitun. Mutta vielä toistaiseksi elättelen toiveita, että pääsemme tuonne upeisiin maastoihin mukaan. Pitäkääpä meille peukkuja!

Aiheeseen liittyviä tekstejä:
SRL doping-määräykset
Hevosen lääkintäohje päivitetty 15.11.2010
Lääkeaineluettelo varoaikoineen

Suitset, remmit ja vyöt

2011-07-08T00:01:00.000+03:00

Meillä on kahdet niin sanotusti yhtä hyvät suitset, joita käytämme niin arkisin kuin kisoissa. Minulla on sellainen periaate, että pyrin käyttämään arkena, joka päivä hyviä, laadukkaita varusteita ja nämä kelpaavat minulle myös kilpailuihin. Kilpailen niin vähän etten yksinkertaisesti raaski hankkia vain kilpailukäyttöön hienoja suitsia, mieluummin nautin niistä jokapäiväisessä käytössä.

Minulla on suitsissa yksi kriteeri: niiden tulee olla ruskeat. Plussaa on, jos niissä on messinkiset lukot. Turparemmeillä ei ole niin väliä, sillä minulla on erilaisia, erimerkkisiä turparemmejä ylimääräisenä, muun muassa hannoverilainen, joka harvemmin on kiinteä osa suitsipaketteja sekä meksikolainen, jota käytämme hyvin vähän. Alla arvostelut ja kuvaukset suitsistamme.

Ruskeat Dyon - merkkiset "krokotiilisuitset"

Krokotiilisuitset

Ostin nämä Brookelle kuusi vuotta sitten ensimmäisiksi paremmiksi suitsiksi. Ne ovat edelleen erinomaisessa kunnossa, vaikka niitä on käytetty monta kertaa viikossa koko tämän ajan. Nämä ovat ne meidän peruskäyttösuitset, joten olen vaihtanut niihin Brookelle sopivan hannoverilaisen turparemmin. Näissä on otsapannassa ja turparemmissä erikoinen, ehkä vähän outo krokotiilinahkakuviointi tehosteena. Sain kerran kommentin hevostarvikeliikkeessä ennen työskennelleeltä ystävältäni, että "ai sulla on noi, mietittiin just yks päivä, että kuka haluais ostaa noin kauhean rumat suitset hevoselleen". Heh. No, laatu on hyvä ja se on tärkeintä. Eikä noi mun mielestä rumat ole, erikoiset vaan.

Ruskeat Stübben 3000 irtosuitset

Pari vuotta sitten ostin käytettynä hevostalli.net:n kautta Stübben 3000 - merkkiset suitset. Nämä ovat myös olleet erinomaisen hyvät. Vähän minua häiritsee tuo erillinen niskahihna, sillä säilytettäessä se aina tipahtaa kummalliseen asentoon ja hevoselle laitettaessa se saattaa jäädä ikään kuin irti hevosen korvista. Mutta onpahan tullut kokeiltua. Suosin kuitenkin yhtenäistä niskahihnaa.

Stübben 3000.

Piparkakkusuitset

Kolmannet suitset, joita käytän silloin tällöin, lähinnä talutuskäytössä tai kuljetuksen aikana ovat muistaakseni Cheval - merkkiset. Olen nimennyt ne piparisuitsiksi. Niissä on kaunis, muotoiltu otsapanta ja turparemmi (turparemmi näyttää piparkakun reunalta, siitä nimi), tosin noissa tällä hetkellä kiinni tuo krokotiiliturpis.

Piparisuitset

Hackamore-Inwellit

Brooke toimii erinomaisesti myös kuolaimettomilla hackamoreilla, siksi meillä on yksissä suitsissa jatkuvasti kiinni sellainen viritys. Suitset on ostettu aikoinaan Inwellistä! Kuka lukijoistani on niin vanha, että muistaa sen nettipuljun? Maksoin noista muistaakseni 20 markkaa. Nahan laatu on kauhea, mutta hyvin ovat kaikki nämä vuodet kestäneet.

Syy siihen miksi meillä on arkikäytössä näin monet suitset on se, että minulla on aina yksissä suitsissa kiinni hyppykuolain, joka tällä hetkellä on muotoiltu, kolmipala Wilkie's loop ring. Perus-sileäratsastuksessa minulla on käytössä yksissä suitsissa messinkinen oliivikolmipala ja yksissä Sprengerin painava ja paksu kolmipala.

Satulavyönä minulla on käytössä Cliff Barnsbyn muotoiltu nahkavyö, jossa joustot kummassakin päässä. Ostin tämän vuosi sitten Hipposportista ja olen ollut vyön laatuun erinomaisen tyytyväinen. Minulla on onnekseni myös koulusatulassa lyhyet vastinhihnat, joten sama vyö sopii kummankin satulani kanssa. Toisessa koulusatulassamme on sitten sellainen ihan tavallinen, kankainen, lyhyt kouluvyö.

Millaisia suitsia ja nahkavarusteita teillä on? Onko joku merkki ylitse muiden? Oletteko kokeneet jonkun merkin huonommaksi tai kestävämmäksi kuin muut? Laitetaan kokemukset, hyvät ja huonot, jakoon kommenttiosiossa!

Puhtaat ruskeat tavarat

2011-07-07T00:01:00.002+03:00

Hevosen ollessa lomalla kannattaa omistajan käyttää yhtäkkinen vapaa-aika hyväksi ja puhdistaa kaikki varusteet. Minulla on tapana huolehtia nahkatavaroistamme sännöllisesti pesemällä ne joka käytön jälkeen nihkellä sienellä ja hyvällä satulasaippualla, joka sisältää hoitavaa ainetta. Näin huolehtimalla meillä on edelleen käytössä suitset, jotka ostin kuusi vuotta sitten ja ne ovat edelleen aivn priimakunnossa.

Kerran vuodessa kuitenkin, aina Brooken ollessa lomalla, pesen suitset, riimut, satulavyöt ynnä muut nahkatavarat erityisen hyvin ja sen lisäksi myös rasvaan ne. Mielestäni parasta nahanhoitotuotetta ovat mehiläisrasvaa sisältävät tuotteet. Minulla on ihan oikea hevostarvikkeillekin tarkoitettu mehiläisrasva, mutta olen viime kesänä onnistunut laittamaan sen niin hyvään talteen, etten itsekään enää löytänyt sitä. Joten I went another way.

Nahkaiset remmit sikin sokin.

Toin kaikki varusteteet meille kotiin, jotta pystyin pesemään ne omalla terassillamme, mukavassa tuolissa istuen. Koska hyvä valmistautuminen on puoli työtä laitoin ensin kaikki tarvitsemani esille: satulasaippua, sieni, pieni ämpäri, pehmeää tuolipehmustetta unohtamatta. Otin ison pyyhkeen syliini ja aloitin.

Varusteet esiin.

Ensimmäiseksi siis pesin kaikki nahkatavarat hyvin. Käytin reilusti satulasaippuaa, ja oma lempimerkkini on ruotsalainen TIB. Jätin kamat kuivumaan itsekseen, en kuivannut niitä pyyhkeellä.

Ohjeen mukaan: rikligt med såpa.

Seuraavaksi tarkistin, että kaikki saippua on imeytynyt ja jos jossain oli jäljellä saippuaa, pyyhin sen sitten pyyhkeellä pois. Sitten otin mehiläisrasvan esiin ja kuten aiemmin jo sanoin, en löytänyt sitä varsinaisesti hevostavaroille tarkoitettua, joten käytin sitten kenkiä varten ostamaani mehiläisrasvaa. Mutta mehiläisrasva kuin mehiläisrasva ja nahkaahan ne kengätkin on. Otin käyttöön kenkien plankkaamisessa hyväksi havaitsemani sukkaniksin. Eli sukka käteen, rasvaa sukkaan ja ei kun nahkaa hoitamaan.

Ei nailonsukka, mutta sukkaniksi enivei.

Varusteista tuli kaikista todella hyvännäköisiä. Ja samalla tulee hyvin käytyä läpi kaikki ompeleet ja soljet, ettei ole purkaumia tai heikentyneitä kohtia missään. Tällä hoidolla nämä varusteet kestänevät hyvinä taas ensi huoltokertaan saakka.

Kiva nähdä työnsä jälki.

Ratsastuksellinen retrospektiivi

2011-07-06T08:46:00.002+03:00

Minulta on kysytty taustaa niin Brookesta kuin itsestänikin, joten ajattelin nyt kirjoittaa pienen retrospektiivin omasta ratsastushistoriastani. Brooken historia löytyy sen omalta sivulta.

Synnyin Ruotsissa ja puolentoista viikon ikäisenä piti äitini viedä isoveljeni ratsastustunnille, joten sain seurata mukana. Olin kuulemma huutanut koko ajan. Ensikosketus hevosiin ei siis ollut kovinkaan harmoninen. Puolentoistavuoden iässä kinusin sitten päästä talutusratsastukseen ja onnekseni kotimme vieressä oli Turekällberget kotieläinmuseo, jossa tätä jaloa ratsastuksen taitoa pääsin sitten harrastamaan viikottain.

Ensimmäinen ratsuni, huomaa ote harjasta.

Ponitalutuksessa ilmeisesti Särkänniemessä alle 3-vuotiaana.

Ollessani kolmevuotias muutimme Suomeen, Espoon Kivenlahteen ja suureksi ilokseni ihan lähellä oli Lounaisrannikon ratsastuskoulu, jossa järjestettiin talutusratsastusta aina sunnuntaisin. Sinne suunta siis ja äitini iloksi joka ikinen viikko. Tämä pieni tytöntylleröinen halusi tietenkin ratsastaa ainaa niillä kaikkein suurimmilla hevosilla, pikkuponit eivät olleet mitään. Lempitalutusratsujani olivat Robena ja Walter.

Ihan pienenä Soukassa.

Vähän isompana Soukassa. Olisinkohan 5-vuotias. Huomaa hapan ilme ratsastaessa jo tuolloin :)

Kuusivuotiaana kinuin ja pääsin alkeiskurssille ja sain oppia itse ohjaamaan ja hallitsemaan ponia. Tosin en kyllä juuri nyt muista kuinka kokonaisvaltaisesti kuusivuotias voi ponilla ratsastaa, mutta kivaa se oli, sen muistan. Lauantainen tunti oli todella odotettu, varsinkin, kun tunnin alussa sai aina ensin harjata sen ponin, jonka sai ja laittaa sen yhdessä kuntoon hoitajatytön kanssa. Soukan tallin, joksi Lounaisrannikon ratsastuskoulua kutsutaan, poneina oli seuraavia: Sonke, Jaska, Walter, Freddy, Rolf, Anton, muutamia mainitakseni.

Alkeiskurssin jälkeen minulle tuli muutaman vuoden tauko ratsastuskouluratsastukseen, kun kuvioihin astui pianon- ja viulunsoitto sekä kuoroharrastus, veistokerhot, liikuntakerhoista puhumattakaan. Ratsastus jatkui kesäisin serkkuni mökillä. Siellä koin muun muassa kiitolaukan mäyrää karkuun sekä ilman satulaa tandemilla esteiden ylityksiä. Minua myös juoksutettiin ilman satulaa ison hevosen selässä, josta toistuvasti tipuin ulkopuolelle, mutta reippaasti serkkuni käskystä nousin takaisin. Ei väliä, vaikka ilmat oli pihalla, takaisin selkään vaan.

Minä ja Grape serkkujen mökillä 7-vuotiaana.

Ollessani kuudennella luokalla tulivat ystäväni Mia ja Mirzu (hovikuvaajani) hakemaan minua Soukan talleille käymään. Lähdin ja se oli menoa se. Ihastuin ajatukseen säännöllisestä ratsastustunnista niin kovasti, että ilmoitin heti halukkuuteni tunnille. Menin reippaasti tallin omistajan Raija Jensenin (joka siis edelleen valmentaa minua) puheille ja kerroin hevoshistoriastani. Hän oli sitä mieltä, ettei minun kannata mennä alkeiskurssille enää uudestaan vaan voisin aloittaa jatkokurssilta. Lauantain jatkokurssi oli kuitenkin täynnä, joten kävin joka ikinen päivä utelemassa, josko siitä joku olisi jo peruuttanut. Väsytystaktiikka toimi ja sain vakituisen paikan lauantain tunnilta klo 12.

Mielessä alkoi pyöriä myös ponin hoito. Saimme Mian ja Mirzun kanssa auttaa ponien hoitamisessa, kun vakituiset hoitajat olivat vielä kesälomilla. Ilmoittauduin halukkaaksi hoitajaksi, mutta koska olin tuntematon nimi tallilla en vielä omaa hoitoponia tuona syksynä saanut. Kävinkin sitten tunneilla ja aloin viettää aikaani tallilla ja tutustuin muihin ponihoitajiin. Eräänä päivänä minulta sitten kysyttiin, josko olisin halukas alkaa hoitamaan ponia nimeltä Gilbert. Iso, tumma, pimeässä pilttuussa asustava Gilbert, jolla en ollut koskaan ratsastanut, sillä se oli kovan menijän maineessa. Tätä piti miettiä. Menin Killen boksiin ja aloin tutustua poniin ja päätin, että kyllä tämä poni on tutustumisen arvoinen. Näin minusta tuli Killen hoitaja. Olin niin onnellinen. Vihdoin saisin harjata, hoitaa, tutustua ja hoivata ihan omaa hoitoponiani. Ja vihdoin saisin mennä hoitajien kerhohuoneeseen ilman huolta siitä, että isommat tytöt heittävät minut sieltä asiattomana oleilijana pois.

Onnellinen ponihoitaja ja poniruuna Gilbert.

Hoitamisen myötä alkoi herätä kiinnostus myös hyppäämiseen. Ja koska hoitoponi Kille oli niin rakas, halusin tietenkin hypätä juuri sillä. Ei haitannut, vaikka sen maine esteponina oli kuuluisa; sen tiedettiin menevän joko täysiä ympäri tai sitten kiihdyttävän täysillä kohti estettä vain voidakseen pysähtyä suoraan sen eteen niin, että ratsastaja maastoutuu. Ei väliä, uskoin ponityttökirjamaisesti, että kyllä se minun kanssani hyppää. Rohkeasti yhden hyppytunnin jälkeen noviisiluokkaan vaan (60cm clear round). Olin siis hoitanut Killeä puoli vuotta ja ratsastanut aktiivisesti vuoden, kun starttasin ensimmäistä kertaa Killellä kisoissa. Jännitti kovasti, mutta tulos oli erinomainen - vain yksi ohimeno tiukassa kaarteessa, muuten nolla! Ja kun hyppäämisen makuun oli päässyt, ei tietä ulos enää ollut.

Killellä kesäleirin hyppärillä.

Kilpailin Killellä useamman vuoden tallimme seurakilpailuissa 80cm - tasolla. Paras saavutuksemme on puhdas rata, muuten suorituksemme olivat vähintäänkin epätasaisia päätyen useimmiten hylkäämiseen. Mutta ei haitannut. Tuo yksi onnistuminen on edelleen muistoissani yhtenä suurimmista onnistumisistani.

Piirtämäni kuva Killestä ja Petruksesta.

Killen jälkeen sain hypätä kokemattomalla Denniksellä, mutta eräänä syksynä tallille saapui uusi poni Sorte Per. Ja koska Killellä ei enää jalkaongelmien takia saanut hypätä sain minä kokeilla mihin uusi poni pystyisi. Ja sehän pystyi. Kiersin Päärynän kanssa Ponimeetingin, Poniderbyn ja muutamia ulkopuolisia seurakilpailuja 100cm tasolla. Oi sitä onnea. Myös ensimmäiset maastoesteet tuli tämän ponin kanssa koettua ja pronssimerkkikin suoritettua.

Päärynä ja minä meidän ensimmäisellä 100cm radalla.

Ponivuosien loputtua hyppäsin vuosikausia Prins - nimisellä ihanalla tanskalaisella möllykällä. Prins oli laiska, iso ja tankkerimainen, mutta hypätä se osasi. Kiersin sen kanssa ympäri lähiseudun seurakilpailuja.

Ihana, rehellinen Prins korkeushyppykilpailussa, jonka me voitimme.

Prinssin jälkeen oli muutama vuosi, kun menin erilaisilla hevosilla. Näistä on pakko mainita yksi elämäni hevosista, Latina. Iso saksalainen tamma, jonka selässä mikään este ei tuntunut suurelta. Latina oli juuri sellainen, kuin estehevosen pitäisikin olla. Isolaukkainen, jolla lähestyminen oli helppoa. Hyppy kantoi aina yli, se ei koskaan kieltänyt. Latinan kanssa voitin ratsastuskoulumestaruuksissa hopeaa.

Latinan kanssa hopeakunniakierroksella.

Näiden muutamien vuosien jälkeen olin taas syksyn tullen ja uusien estevalmennuksiin ilmoittautumisen myötä ilman sitä niin sanottua "omaa hyppyhevosta". Tallimme oma kasvatti Dolly oli kuusi vuotta täytettyään siirtymässä tuntikäyttöön ja minä sain kokeilla sitä hyppärille. Se oli rakkautta ensi hypyillä. Dollyssä oli vain sitä jotain. Se oli boksissa vähän kärttyisä eikä se antanut minun ensin harjata jalkojaan kunnolla vaan heitteli niitä joka suuntaan. Mutta ajan myötä se alkoi luottaa minuun ja edelleenkin kaikkien näiden vuosien jälkeen se hörisee minulle, kun tulen talliin ja huudan sitä.

Ihana Dolly metsäkävelyllä. Kuva Mirzu.

Dollyn kanssa hyppäsin ensimmäiset aluekilpailuni. Sillä sain kiertää Ypäjällä maastoesteleireillä, sain osallistua tuntiratsastajien mestaruuskilpailuihin. Sijoituimme kerran pronssille esteillä ja kouluosuudessa viidensiksi. Sain vuokrata sitä neljän vuoden ajan kerran viikossa ja näiden vuosien ajan, jotka Dollyllä kilpailin olivat mielettömiä. Opin Dollyltä todella paljon ja Dollyn ansiosta olin valmis ostamaan oman ensimmäisen hevoseni.

Dolly Laaksolla. Kuva Jussi Hietala.

Dolly Markun kurssilla vappuna 2005.

Herkkä hetki Dollyn kanssa.

Keväällä 2005 oli siis vihdoin se hetki, kun pystyin hankkimaan sen ensimmäisen oman hevoseni. Kävin kokeilemassa useita hevosia ja vihdoin hevostalli.nettiin laittamani ilmoitus kantoi tulosta ja sain sähköpostiini viestin irlantilaisesta tammasta. Tämä tamma oli Brooke ja sen tarinan voit lukea täältä.

Ihanalla Dollyllä Ypäjällä maastossa.

Voittoisa Soukan joukkue vuoden 2003 tuntiratsastajien mestaruuskilpailujen jälkeen. Lacken Milton, Kiia, Saara, Hemppa, Dolly ja minä. Kuva Mirzu.

Muikea omistaja ensimmäisen koulukisavoiton jälkeen. Kuva Mirzu.

Näin vauhdikkaasti laidunlomalle...

2011-07-04T08:42:00.000+03:00

Video kertoo kaiken:

Seppo Laineen kenttävalmennus

2011-07-04T00:01:00.002+03:00

Olin lauantaina 2.7. Seppo Laineen valmennuksessa Suontaan kartanossa Hämeenlinnan kupeessa Hattulassa. Olemme Minnan ja Bertan kanssa menossa parin viikon päästä siellä järjestettäviin kenttäkisoihin kisaamaan ja koska emme ole koskaan käyneetkään siellä, saatikka hypänneet siellä, päätimme osallistua järjestettävään avoimeen valmennukseen. Paikka oli upea, vaikkemme sisälle talliin menneetkään, vaan jätimme trailerin sille osoitetulle paikalle asfalttipihalle. Ajoitimme saapusimme erinomaisesti ja olimme paikalla paria minuuttia vaille tunnin ennen valmennusta.

Helle häiritsi meitä tässäkin valmennuksessa ja oli, jos mahdollista vieläkin kuumempaa kuin Markun kurssilla. Hokit jalkaan, kamat hevoselle, omat ratsastusvarusteet päälle ja ei kun menoksi, kolmenkymmenen asteen helteestä huolimatta. Itse valmennuspaikka, iso mäkinen nurmikenttä oli noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä parkkipaikalta. Kenttä oli aivan täynnä ihania, erilaisia maastoesteitä. Oli bankettia, koivuestettä, sianselkää, laavua, pikkustiippeliä, kapeita esteitä ja vaikka mitä. Kävelimme kymmenisen minuuttia ennen kuin loput ryhmästämme ja Seppo saapui paikalle. Seppo haastatteli hetken meitä saadakseen selville mitä olimme aiemmin tehneet ja sitten verryttelimme pienen hetken käyttäen hyväksi kentän tasoeroja.

Sepolla oli kätevä kaiutinsysteemi käytössä, joten ohjeet oli helppo kuulla. Tällainen pitäisi olla kaikilla valmentajilla, sillä on niin sääli, kun usein jää vinkit ja neuvot kuulematta. Varsinkin ne vinkit, joita valmentaja antaa toisille kurssiosallistujille. Niistäkin saattaa olla omaan ratsastukseen apua ja yritänkin aina korva tarkkana kuunnella miten valmentajat neuvovat muita.

Aloitimme menemällä kahdeksikolla pienen tukin yli. Piti vaihtaa laukka tukin päällä ja Brooke teki harjoituksen kumpaankin suuntaan erinomaisesti. Ehdin ottaa kaksi hyppyä ja sitten Seppo jo huomautti, että voisin lyhentää ohjiani. Heh, ei mennyt Sepolla kauaa tyyppivikani huomioimiseen. Mutta Seppo ohjeisti hauskasti sanomalla, että saan käteni joustavammaksi, jos lyhentäisin vähän ohjia, mikä on ihan totta. Mielestäni hyvä korjata asia sanomalla jotain mihin se vaikuttaa. Näin sitä on itse helpompi ajatella. On siis jotain hyötyä siitä, että lyhennän ohjiani.

Meidän ryhmässä oli mukana kaksi viisivuotiasta, vähän kokemattomampaa hevosta, joten ne tekivät hieman erilaisia harjoituksia. Me "tuttaritasoiset" saimme tehdä lähinnä tutustumistason tehtäviä, mutta menimme myös yhden helpon tason, kapean kaivonkansiesteen. Lopuksi menimme myös vesiesteeseen. Hattulan vesieste on kaivettu, pitkä, tummaa vettä sisältävä kuoppa. Saimme onneksi mennä ensin vain läpi vedestä. Brooke olikin aivan ihmeissään tästä uudesta vedestä ja lähestyessäni sitä laukasta se pysähtyi ja meni hyvin varovasti käynnissä sisään veteen. Toisella kerralla se jo tiesi minkälainen vesi siellä on, joten päästiin laukassa sisään.

Treenistä raukea ja nälkäinen Brooke.

Kokonaisuutena kuumasta päivästä huolimatta Brooke meni erinomaisesti. Hattulassa oli todella paljon paarmoja ja ne häiritsivät Brookea ja se oli päästään todella levoton. Mutta esteet se suoritti kaikki todella hienosti. Ensikosketus Hattulan upeisiin maisemiin oli siis oikein onnistunut! Ja Brooke palkittiin hienosta suorituksestaan viikon laidunlomalla. Se lomailee nyt samassa paikassa kuin viimekin vuonna ja myös samassa seurassa, parhaan ystävänsä Bertan kanssa.

Maastoutuneet laiduntajakaverukset.

Markku Söderbergin kesäkurssi ja videot Tuomarinkylästä.

2011-07-03T21:34:00.001+03:00

Heinäkuu aloitettiin helteisissä merkeissä Markun kesäkurssilla. Meidän ryhmämme oli kolmelta, eli ihan pahimpaan helleaikaan. Brooke oli pintahiessä jo saapuessaan saharanomaiselle hiekkakentälle. Se myös puuskutti, mitä se tekee aina, kun on oikein kuuma. En tiedä yrittääkö se viilentää itseään näin, mutta vaikkei se juuri muuten koskaan puuskuta, tekee se sitä aina hellekeleillä.

Aloitimme vähän erilaisella Markkualkuverkalla. Teimme pitkillä sivuilla pieniä, kolmen metrin kaarteita sisään uralta ja takaisin. Harjoitus oli Brookelle hankala, koska se ei taivu ja ole vetreä heti ratsastuksen alussa vaan vaatii melko pitkät alkuverryttelyt nykyään ennen kuin alkaa olla vetreä kyljistään. Markku vaatikin sitten minua taivuttamaan paremmin, mutta vaikka kuinka yritin Brookea houkutella vetreämmäksi ei se oikein tuottanut tulosta niin alkutunnista. Emme siis olleet ehtineet ravata kuin muutaman kierroksen ennen kuin vetreysharjoitus aloitettiin. Noin kuumalla kelillä ei oikein voi pitää kovin pitää alkuverryttelyä, joka tietenkin on hankalaa vanhemmalla, jäykemmällä hevosella.

Brooke Hyvinkäällä 2007. Kuva Laura Melgin.

Laukassa teimme voltteja ja eteenpäinratsastuksia sekä muutamia laukanvaihtoja ja voltteja kavaletin yli. Brooke oli kesäBooke-tuulella, eli hidas ja tervainen. Se oli niin huonosti hereillä, ettei se laskeutunut kavalettivoltilla kertaakaan myötälaukassa. Näin käy aina, kun se on hidas. Eikä Markku pyytänyt minua näitä korjaamaan, taitaa tuntea jo Booken.

En ymmärrä miksi aina unohdan minkälainen se on kesäkuumalla. Meillä on esteillä ollut nyt niin hyvä flow, että jo alkuverryttelyssä alkoi harmittaa koko kurssille osallistuminen. Tiesin, että menetän taas sen hyvän, rennon fiiliksen, kun kaikki keskittymiseni menee siihen, että ajattelen "Brooke-eteen, Brooke-eteen, Brooke-eteen". Istuin syvälle alas satulaan ja tuuppasin. Juuri, kun olin päässyt kevyempään, mukavampaan tyyliin vähän kiinni, palasin takaisin vanhaan, huonoon tapaani. Äst. Harmittaa. Olisi pitänyt varmaan jättää kurssi väliin, sillä tiesin, ettei tunti tule menemään niin hyvin, kuin miten meillä yleensä valmenuksissa menee. Ei varmaan ole hevosellekaan kivaa, että ratsastaja pumppaa koko ajan istunnallaan hevosta eteenpäin. Brooke varmasti yritti olla reipas, mutta se vaan hyytyy kuumilla keleillä.

Verryttelytehtävät esteillä oli ihania. Tehtiin oudoilla, pienillä ja vinoilla kaarteilla pienillä esteillä tehtäviä. Piti kääntää ihan vinoja teitä parin askeleen välein ja hypellä esteitä erikoisista paikoista. Loistava harjoitus rutinoituneille hevosille, ne joutuivat todella keskittymään, kun eivät voineet ennakoida minne mennään. Brooke teki nämä hienosti.

Brooke Hyvinkäällä 2007. Kuva Laura Melgin.

Sitten siirryttiin radalle, jossa oli pieniä kaarteita, pidempiä lähestymisiä ja todella hankala, pieni kaarre nopeasti edellisen esteen jälkeen kolmoissarjalle. Kolmoissarja tultiin kummastakin suunnasta. Toinen väli oli yksi askel, toinen kaksi, keskimmäisenä oli okseri. Radalla oli myös ruohomatto-okseri sekä vesieste. Teimme radan kaksi kertaa noin 100cm -tasolla. Brooke teki tehtävät hyvin, mutta otti muutaman pudotuksen kummallakin radalla. Se ei vaan yksinkertaisesti ollut terävä enkä saanut sitä sellaiseksi.

Brooke Hyvinkäällä 2007. Kuva Laura Melgin.

Toista rataa aloittaessani Markku sanoi, että minun pitäisi keskittyä siihen, että myötäisin vähän vähemmän. Olin aivan ihmeissäni. Minulle ei ole ikinä aikaisemmin sanottu, että myötäisin liikaa, lähinnä kritisoitu sitä, ettei käteni liiku ollenkaan hypyssä vaan pysyy täysin paikallaan. Markku ohjeisti, että käden tulisi mennä enemmän kohti hevosen suuta eikä niin paljoa harjaa pitkin eteenpäin.Yritin muuttaa käteni toimintaa ja keskityin vain siihen. Oli todella vaikeaa yrittää tietoisesti muuttaa omassa ratsastuksessaan jotain. En oikein onnistunutkaan. Ja kerran oikein ylireagoin ja vein käteni okserilla niin, että halasin Brookea kaulasta. En voi sille mitään, että minulla on tapana hieman ylireagoida, jos valmentaja toistuvasti huomauttaa ja pyytää muuttamaan jotain. Silloin ikään kuin yritän tehdä asian aivan eri tavalla, jopa siis ylireagoiden.

Loppukaneettina Markku siis ohjeisti minua olemaan tarkempana käteni kanssa ja myötäämään vähemmän. Brooke sai kommentin, että se tekee kaikki tällä tasolla aina niin hyvin, ettei siinä ole mitään korjattavaa. Sisso.

Alla vielä Tuomarinkylän radat, 100 ja 110cm viime viikonlopulta. Miltäs näyttää?

Tuomarinkylä 26.6.2011 100cm A.2.0, tulos 0 vp, II sija.

Tuomarinkylä 26.6.2011 110cm 367.1. Tulos 4 vp.